Tuube does Brazil

Blogiosoite muuttunut

2009-06-14T15:44:00.000-07:00

Eli niille, joille ei vielä ole selvinnyt. Kirjoittelen nykyisin Kulmassa.fi:hin. Tarkoitus oli pitää tämä "matkablogina" ja kirjoitella kulmaan enemmän treeneistä, mutta kuten viimeaikojen hiljaisuudesta selviää on meitsin reissu pitkälti treeniä. Päivittäkää buukmarkit! Adjöö!

Elämysmatka Zona Lesteen

2009-04-24T14:33:00.000-07:00

Rafinha treenaa viikot ja usein viikonloppuna lähtee takaisin kotiinsa São Paulon Zona Lestessä sijaitsevaan Itaqueraan. Vaikka Itaquera ei ihan täydestä favelasta menekään, on meininki hieman erilainen kuin täällä Alto Da Lapan turvassa. Rafinha on pitkään pyytänyt lähtemään mukaan ja pitkään olen siellä halunnut käydä, joten viime viikonloppuna oli viimein aika.

Sunnuntaina sompailtiin bussilla ja metrolla/junalla noin 1,5h, kunnes saavuttiin hoodeille. Kaikki paikat oli tupaten täynnä ihmisiä, koska Corinthias ja Sao Paulo FC pelasivat jonkin cupin semifinaalissa. Corinthias on nimenomaan itä-paulistanojen joukkue, joten joka paikasta roikkui lippuja ja oltiin Jonnyn kanssa tyyliin ainoat ilman Corinthias-paitaa. Ja kun Corinthias teki 2 maalia 5 minuutin sisään oli huuto ja juhliminen käsittämätöntä. Kun matsi päättyi 2-0, kadut täytty ihmisistä juhlimassa joko kävellen tai ajamalla autoa ja tööttäilemällä. Pääkatu oli liikenteeltä poikki heti matsin jälkeen ja jengi rupesi kasaantumaan poliisiasemaa vastapäätä olevaan "jäätelöbaariin" ja sen eteen.

Me oltiin menossa ostamaan juotavaa bensa-asemalta kun ovet meni kiinni ja poliisiautojen valot alkoi vilkkumaan. Jengi rupesi juoksemaan ja kiipeilemään muurien yli pakoon. Juuri kun Jonnyn kanssa pohdittiin, että pitäisiköhän ruveta itekkin juoksemaan pois, teki poliisit valinnasta helpon ampumalla paukkukranaatteja jengin sekaan. Tässä vaiheessa todettiin parhaaksi ruveta liikkumaan pois päin. Osa porukasta meni poliiseja kohti muiden juostessa pois. Rafinhan mukaan paikallisille tämä on kuulemma joka viikonloppuista viihdettä ja sen huomasi kun poliisit ajoi jengiä koteihinsa vielä 3h myöhemmin.

Paikallisista melkeinpä kaikki olivat jonkin aineen alaisina. Kokkelipäissään ajelevat Corinthias fanit oli ehkä ne vaarallisimmat kuitenkin :D. Pilvessä ajavat veteli fiilistellen ja kokkelipäät kahva pohjassa :D. Vastaanotto oli kaikkialla helvetin lämmin ja tunnelma paljon ystävällisempi kuin esimerkiksi täällä Alto Da Lapassa monesti. Tiedä sitten miten ystävällistä olisi ollut ilman Rafinhaa. Jonnya kerran luultiin poliisiksi, mikä ei ole hyvä asia niillä kulmilla, mutta muuten kaikki oli rennoissa merkeissä. Majoitus olot oli myös melko OG:t, sillä Rafinhan faijan kämppä oli kohtalainen crack-kämppä. Lalão kuitenkin sanoin siellä olevan aina tilaa meille, mikä kuvastaa hyvin mestan menttaliteettia. Paljon ei ole, mutta se vähä ollaan valmiita jakamaan.

Pääsin myös tapaamaan Sergio Moraesin, joka on Rafinhan entinen opettaja. Sergio on monille varmaan tuttu Kron Gracien voittamisesta ja paikallisessa "jäätelöbaarissa" onkin seinät täynnä kuvia kyseisestä matsista. Sergio oli huipputyyppi ja kutsui treenaamaan kun tulen taas Itaqueraan. Sergio muuten asuu edelleen Itaquerassa vaikka mahdollisuudet olisi lähteä. Myös Rafinha sanoi ostavansa sieltä talon, jos joskus on varaa. Se kertoo paljon paikasta...

Corintianos sempre!

Jonny, Meitsi ja Coca (Rafinhan isoveli)

Meitsi (paikalliseksi Crackkipääksi naamioituneena) ja "Queijo" (Rafinhan pikkuveli)

Kuosittautuminen Maresiaksessa

2009-03-19T07:30:00.000-07:00

Demian on yrittänyt patistaa jengiä viemään gringot rannalle jo monta kuukautta, mutta tähän asti kaikki puheet oli jäänyt puheiksi. Viime lauantaina kuitenkin tuli äkkilähtöehdotus Maresiakseen, jossa Marcelolla on pieni surffiboksi. Marcelo on neljänkympin holleilla oleva pankkivelho, bjj-mustavyö ja viikonloppusurffari, joka oli selkeästi kotonaan rannalla ja vedessä. Harvoin törmää menestyvään uraihmiseen, joka haluaa lähteä katsomaan kun jengi skeittaa poolissa :D.

Reissuun lähdettiin lauantai-iltana ja tuttuun tapaan puolet matka-ajasta meni Sao Paulosta ulos pääsyyn, sillä liikenne oli vaihteeksi tukossa. Perille päästyä vietiin kamat kämpille ja suunnattiin baariin parille. Kaikkien hehkuttama Serena-yökerho oli suljettu, joten poikettiin pieneen baariin lähistöllä. Parin bissen ja yhden mielettömän hyvän Caipirinhan jälkeen oli kaikki kuitenkin valmiita goisaamaan, joten palattiin kämpille.

Marcelon surffikämppä on noin 200m rannasta eli rannalle meno oli kuin menisi takapihalle. Ranta on noin 3km mittainen, vuoriston ympäröimä, poukama. Vastaavia biitsejä on koko rannikko täynnä ja Marcelon mukaan Maresias ei ole se kaikkein kaunein, mutta paras ranta surffata. Omaan silmään mesta näytti täydelliseltä. Paikallisia kylässä ei hirvittävästi ollut, mikä ilmeni maanantaina kun muut olivat jo palanneet Sao Pauloon ja ranta oli kokolailla meidän. Aurinkotuolissa maatessa ja merelle pällistellessä tuli mietittyä miten kaukana kotoa sitä on ja miten helvetin hienossa mestassa. Päivä meni näyttävästi auringossa levittäessä, vedessä lilluessa ja, kyllä, bikinityttöjä pällistellessä. Illalla käytiin syömässä ja sen jälkeen auringonpolttamat gringot oli valmiita goisaamaan. Que vida boa!

Seuraava päivä mentiin pitkälti samalla kaavalla. Surffausta tuli kokeiltua ja todettua sen olevan vähän helvetin vaikeaa, mutta ainakin yksi aalto täällä pitää surffata ennen Suomeen paluuta! Rannalla levitetyn päivän jälkeen oli aika lähteä takaisin sorvin ääreen Sao Pauloon. Paluumatka taittui huomattavasti nopeammin kun ei ollut pimeää ja pystyi näkemään mielettömän kauniin vuoristotien. Taas kerran kuitenkin aikaa tuhrautui ruuhkassa Paulon päässä.

Melkein puoli vuotta tuli täyteen ennenkuin pääsin rannalle täällä :D. Nyt on postikorttimaisemat nähty ja toivottavasti niihin pääsee vielä monta kertaa takaisin. Olisi liian täydellistä jos samankaltaisessa mestassa olisi vielä korkeatasoista jiu jitsua. Tosin en tiedä mitä treenaamisesta tulisi tollaisessa mestassa... Piis aut

I Etapa Circuito Paulista 2009

2009-03-08T17:19:00.000-07:00

Tämän viikon koitos oli Paulistojen ensimmäinen "Etapa". Viime viikonlopun kisojen jälkeen suoritettu mässäys nosti painon takaisin 73kg:n holleille eli töitä oli tehtävä ennen viikonloppua. Loppu viikosta pakki oli ihmeissään pari päivää ja viimeiselle päivälle jäi pudotettavaa 2 kiloa.

Koko viikon sää oli helvetin kuuma, joten ajattelin maata auringossa runsaammissa vaatteissa painonpudotuksena, mutta totta munassa lauantaina, kun sitä paino piti pudottaa, oli poutaa ja viileää. Eli piti jumpata paino veks. Aamulla ja iltapäivällä jumppasin noin 40min ja makasin peiton alla hikoilemassa ja illalla olin painossa.

Paikan päällä pidettiin minuutin hiljaisuus Helio Gracielle ja sen jälkeen karkelot alkoivat. Meitsin kategoria (Adulto, Masculino, Faixa Azul, Pena) oli ensimmäisten kutsuttujen joukossa. Luojan kiitos, sillä oli kiire päästä vaa'alle ja nesteyttämään. Mut oli laitettu suoraan toiselle kierrokselle eli aikaa oli ihan ookoo tankkaukseen.

Ensimmäinen ottelu oli noin 45 minuutin odottelun jälkeen. Heppu veti guardiin, jonkun aikaa yritin ohittaa ja lopulta onnistuin. Hetken pitelyn jälkeen siirryin mounttiin, josta hain kuristuksia, kunnes kaverin onnistui kaivaa halffiin ja lopulta suljettuun guardiin. Nousin ylös, avasin ja lähdin ohittamaan. Jossain kohtaa kaverin onnistui irrottaa mun toinen ote ja putosin suoraan triangeliin. Sain onneksi käden hyvin pään viereen, vaikkakin kun jannu veti päästä niin kuristus oli tiukalla. Mielessä oli kuitenkin, että matsia ei voi olla paljoa jäljellä ja minuutin siinä taisteltuani kuulin pillin tuomaripöydältä. Ensimmäinen oli paketissa 7-0 vaikka lähellä tappiota käytiinkin.

Toiseen matsiin sain kaverin, jonka kanssa olen ollut samassa sarjassa nyt jo kolme kertaa ja joka kerta kaveri vaikuttaa helvetin leuhkalta. Jasoni oli myös pärjännyt ihan ookoo. Puhuin aikasemmin Jonnylle, että haluisin matsata jannun kanssa ja lopettaa sen. No nyt se mahdollisuus lunastaa puheita, sillä hän oli seuraava vastustaja. Jalat oli ekan matsin (ja ehkä painonpudotuksen) seurauksena suht väsähtäneet, joten hetken pysty riuhtomisen jälkeen vedin guardiin (kyllä Tuomas. Luit oikein). Jannu lähti kuitenkin samalla viemään alas, joten näytti täysin siltä kuin mut olisi viety alas. En muista miten sweeppasin mutta hetken guardipelailun jälkeen pääsin päälle ja suljettuun guardiin. Jannu haki kauluskuristusta, joka oli helvetin lähellä puolustuksestani huolimatta. Lopulta kuitenkin sain sen purettua ja lähdin ohittamaan. Kun pääsin ohi pyörähdin toiselle puolelle ja pääsin selkään, josta hain kauluskuristuksen ja kaveri taputti ennenkuin ehdin edes kiristämään. 2 jäljellä.

Kolmas matsi oli semifinaali ja vastaan tuli Cobrinhan salilta afrotukkainen ja iso capoeira-taustainen jannu. Jo ennen ottelun alkua tiesin, että on pakko vetää guardiin sillä jalat on totaalisen hyytelönä. Ottelu oli niin korkea tempoinen, että muistan vain pelanneeni spiderguardia, hookkiguardia, openguardia ja halffista sweeppasin. Jossain vaiheeessa kaveri ehti kuitenkin saada ohitus pisteet, joten sweeppini jälkeen olin edelleen yhden pisteen takana. Kaverin suljettu guardi oli aika vesitiivis, enkä ehtinyt ikinä saada sitä kunnolla auki, että olisin päässyt ohittamaan. Aika loppui ja meitsin taival päättyi taas tiukasti semissä. Ja jälleen kerran heppu lopetti kaikki muut.

Vaikka syksyllä asetinkin tavoitteeksi voittaa mitalin Paulistoista, ei voinut olla tyytyväinen muuta kuin viimeisen matsiin. Viimeisessä matsissa tuli etenkin itselle todistettua, että pystyn pelaamaan guardia kisoissa ja jopa pärjäämän sen kautta. Kaksi voittomatsia olisi voinut hyvinkin mennä toistepäin ja meinasi mennäkkin. Ensi kerralla yritetään olla painon kanssa vähän skarpimpana ja paremmalla kondiksella liikkeellä!

Kaiken kaikkiaan Equipe Demian Maia hoiti kotiin 3 kultaa, 3 hopeaa ja 2 pronssia.

Ville

I Copa Nacional de Submission

2009-03-01T05:06:00.000-08:00

No niin, vihdoin ja viimein sai tämänkin vuoden kisaamisen avattua. Ilmottautuminen näihinkään kinkereihin ei ollut kovin helppoa, mutta muutaman sähköpostin jälkeen saatiin hommat selvitettyä kisajärkkärin kanssa. Ensi viikon Paulistoihin (osavaltion avoimet) on onneksi ilmottautuminen jo hoidettu, joten ei tarvitse jännätä paikan päällä pääseekö ottelemaan vai ei :).

Vaikka kisojen järjestelyt oli etukäteen umpi perseestä, paikan päällä kaikki futasi enemmän kuin hienosti. Ottelijoille oli jopa pöytä täynnä hedelmiä ja jäissä olevia vesipulloja, muutenkin tuntu, että kisajärjestäjä yritti panostaa kisojen ulkoasuun ja sujuvuuteen.

Ekassa matsissa vastassa oleva kaveri vaikutti ulkosesti ihan kovalta. Pystyssä kaveri keskitty lähinnä tönimään päästä, tökkimällä sormilla naamaan, mikä hieman vitutti. Hetken pääpainin jälkeen kaveri yritti giljotiinia ja veti guardiin. Kuristus oli puolikas ja helppo purkaa. Ohittaessa kaveri sukelsi underhookkeineen sopivasti kotkalaiseen, joten suljin sen ja olin jo melko saletti, että homma on paketissa, mutta kaverin käsi oli sen verran hyvin etten saanut koko paino kuristukseen. Hetken korjailun jälkeen ajattelin pitää kuristuksen ja vetää guardiin, jotta kuristus kiristyisi. En kuitenkaan saanut jalkoja kaverin selän päälle ja kuristus meni vituiksi. Kaivoin samantien toisen jalan ulos triangelia varten. Kerranki onnistuin kontrolloimaan kaveria sen aikaa, että sain mun onnettoman lyhyet koivet suljettua ja hetken rimpuilun ja ylösnousemisen jälkeen kaveri joutui taputtamaan. Ensimmäinen triangelivoitto viimeinki (ja toinen guardi lopetus ever).

Toiseen matsiin vastaan tuli tuore jannu, joka oli saanu suoran paikan toiselle kierrokselle. Ottelua odotellessa silmään pisti jannun muay thai-paita ja lajiin sopiva pitkä/laiha-fysiikka. Matsissa ei kauan nokka tuhissut. Janssoni shoottasi kaula edellä mun käteen, joten pyörähdin selän puolelle vedin jannun mukaan, käsi kaulan ympäri ja hookit sisään. Kaverin puolustus oli huitoa käsillä joka suuntaan pari sekunttia ja sitten taputtaa. Ei tainnut kaveri olla ihan oikeassa paikassa vielä. No, saipahan kerrankin nopean voiton.

Kolmanteen matsiin tiesin jo kenen matsia seurata. Hintelä 16-kesänen jannu teki nopeaa jälkeä molemmista matseistaan. Kaveri veti aina halfguardiin, jota moni tekee myös Demianin salilla. Fiilis oli ihan luottavainen, sillä tätä positiota on tullut veivattua paljon päältä. Ja niinhän siinä kävi, että ennenkuin ehdin kissaa sanoa niin jannu oli alla halffissa :). Päällä oli kuitenkin hyvä fiilis ja tuntui, että kaveri ei saa sweeppiä aikaiseksi. Kerran oli ohitus melkein valmis ja mounttikaan ei jäänyt kauas. Ohitusta yrittäessä kuitenkin mokasin jättämällä jalan pystyyn jolloin sweeppi oli tarjolla ja jasoni tarttui tilaisuuteen. Selältään yritin yhtä sun toista, mutten saanut mitään loppuun saakka. Sweeppi oli lähellä ennen loppua, mutta jälleen kerran tuli todistettua miten nopeasti aika kuluu kun on tappiolla. Takkiin tuli 2-0 ja vitutti huolella, sillä liika rauhallisuus ja rentous kostautui. Finaalissa sama poikanen kuristi vastustajansa reilussa minuutissa, joten pronssi oli mun.

Matsin jälkeen kun juttellessa selvisi, että hepun faija on mustavyö ja on koulinut junnua viitisen vuotta. Ja sen kyllä huomasi, fyysinen ylivoima oli ainoa asia mikä meitsin vei noinkin pitkälle matsissa. Teknisesti tämä junnu oli selkeästi parempi.

Viikon päästä taas!

Ville

Asiaa puistoista ja kisoista

2009-02-23T04:52:00.000-08:00

São Paulo on täynnä rakennuksia. Toinen toisissaan kiinni olevia pientaloja ja hillittömiä tornitaloja, jotka nekään eivät kovin suurta tilaa ympäriltään vie. Trendi tuntuukin olevan rakentaa ylöspäin alueella, jossa majailen. Kaiken keskelle on kuitenkin jätetty suurempia puistoalueita, joihin voi paeta ahtaita katuja ja erityisesti tälle kaupungille ominaista liikennettä. Toisin kuin Helsingissä, jossa puistot on pääasiassa tyhjiä viheralueita, täällä puistot on täynnä harrastusmahdollisuuksia ja ennen kaikkea täynnä ihmisiä. Viikonloppuisin tuntuu, että kaikki ovat puistossa juoksemassa, pyöräilemässä, skeittaamassa tai pelaamassa jotain. Ja kyllä ne muutama pussikaljan vetäjä täältäkin löytyy. Puistot ovat todella hyvin hoidettuja, niillä on aukioloajat ja paljon työntekijöitä ohjaamassa ja valvomassa jengiä. Pilliä tulee steveiltä huolella jos perseilee väärällä tiellä.

Adrianon kämppää lähimpänä on Parque Villa Lobos noin puolentoista kilsan päässä. Yleensä puistoon tulee mentyä vain kävelemään aurinkoon, chillamaan ja katsastamaan paikallisten naisten anatomiaa. Välillä messiin tulee koripallo, jonka pelaaminen auringossa on tosin helvetillistä ja loppuu viimeistään kahden pelin jälkeen :). Mukavaa vaihtelua treeniin kun ei tarvitse murehtia kuristumisesta tai nivelten vääntämisestä.

Tämä viikko on mennyt painoa pudotellessa ja yrittäessä treenata kovaa, sillä tänä viikonloppuna on subbarikisat, joihin on tällä kertaa saatu peräti ilmoittauduttua (kiitos Rafinha!). Kisat on sopivasti karnevaalien jälkeen, joten saa nähdä tuleeko kukaan muu tappelemaan vai toipuuko jengi vielä kekkereistä. Myös viikon päästä näistä karkeloista olevat Paulistat saattaa verottaa populaa. Paulistat myös varmistavat sen ettei tarvitse turhaan miettiä syömistä kisojen jälkeen, sillä paulistoihin pitäisi pudottaa vielä pari kiloa lisää. Markkasen poika alkaa tosin olla sen verran potrassa kuosissa, että saa tehdä duunia -70 kilosiinki. Mä lupaan tosin kokeilla täällä skabata -76kg:ssä jossain pienemmissä skaboissa (ei, en ole vaihtamassa painoluokkaa). Niitä odotellessa joutuu kattomaan surkeana vierestä ku muut tunkee pitsaa naamaan. Ja lähettäkää nyt joku rahkaa tänne! On nimittäin berberistä pudotella ilman vakiodiettisafkoja :D. Sellasta. Mä kirjottelen kisoista kun ne on paketissa.

Ville

Muuttomiehenä, rekisteröitymisvaikeuksia...

2009-02-12T10:19:00.000-08:00

Viime viikolla kuulin pitkästä aikaa pahaenteisen "Mitä teet viikonloppuna?"-kysymyksen. Tietenkään mitään ei ollut ohjelmassa ja hetkeä myöhemmin olin lupautunut jeesaamaan Ruin ja Danin muutossa :D. Joitain asioita ei ilmeisti pääse karkuun edes 11 000 kilometrin päässä...

Lauantain muutto paljastui kuitenkin todella helpoksi, sillä uuden talon talonmies oli todella pilkunviilaaja muuttoajasta 8.00-12.00. Pari autollista siirrettiin ja tietenkin ensimmäisen reissun jälkeen ilmoille ponnahti kysymys "Onko teistä kumpikaan ajanut täällä autolla?". 10 minuuttia myöhemmin olin kolmatta kertaa Sao Paulon survival-of-the-fittest-liikenteessä ja tällä kertaa keskustan liikenteessä, ei laitakaupungissa (myöhemmin myös muistin, ettei ajokortti ole mukana). Pienten semikuumotusten jälkeen kuitenkin homma alkoi tuntua ihan mukavalta ja lopulta olisi halunnut ajaa lisää. Keskustan tornitalojen välissä mutkittelevalla korotetulla motarilla tuli taas mieleen, ettei pari vuotta sitten olisi itseään siihen tilanteeseen kuvitellut. Oli myös ilo jeesata Ruita ja Dania, jotka ovat jeesanneet mua ja Jonnya täällä paljon!

Muutosta kämpille palattua huomattiin, että ukkosmyrsky oli pistänyt meidän korttelista sähköt poikki ja kämpillä pimeessä kökkimisen sijaan suunnattiin kauppaan ostamaan kynttilöitä. Tietysti kun päästiin takasin, ja oltiin sytymässä kynttilöitä, sähköt tuli takaisin. Yöllä näytetty UFC oli turvattu. Ja Adrianolta tuli pakolliset vittuilut tuoksukynttilöistä (kaupassa ei ollut muita (seli seli)).

Ubatuban skabat meni persiilleen, koska en saanut ketään lopulta jeesaamaan ilmoittautumisen kanssa. Ongelma oli, ettei maksua voinut hoitaa muuta kuin maksamalla pankin tiskillä tietylle tilille ja sen jälkeen faksaamalla tiedot ja kuitti kisajärjestäjille. Asiaa oltiin kovasti järkkäämässä parina päivänä, mutta lopulta kukaan ei sitten jeebonnut meitsin ilmoittautumisen kanssa... Jatkossa täytyy varmaan hoitaa ilmottautumiset reilusti etuajassa ettei viimesinä päivinä tarvitse luottaa kenenkään apuun. Sori Jyri, nyt jää finlandês-perinteet noudattamatta...

Ville

Diz-N-Dat...

2009-02-04T09:35:00.000-08:00

Vihdoin ja viimein alkaa olla taas kisoja horisontissa. Vuoden vaihteen molemmin puolin täällä chillaillaan ilmeisen paljon. Jengiä on treeneissä paljon vähemmän ja porukka matkustelee paljon, mutta nyt alkaa taas kaikki palata tatameille ja siten myös kisakausi alkaa taas pian.

Omassa kalenterissa ensimmäisenä koitoksena tulee olemaan 14.-15.2 Ubatubassa järjestettävät subbari/BJJ-skabat, joista tosin aion osallistua vain subbariin. Alkuperäinen idea oli mennä molempiin, mutta Demian sanoi että kannattaa osallistua vain lauantain subbariskaboihin, bilettää niiden jälkeen ja chillailla sunnuntaina. Eihän mestarin sanaa käy kieltäminen :D, joten näin mennään. Maaliskuussa on ensimmäinen Etapa Paulista, joten se on todennäköisesti sitten ensimmäinen BJJ-skaba tälle vuodelle.

Treeniä on tullut tahkottua se 10x/vko eli ainakaan siitä ei pitäisi jäädä kiinni skaboissa. Subbaria on tullut vedettyä hieman enemmän viime aikoina, koska Rafinha on menossa Brasilian ADCC-karsintoihin ja meitsi on samaa painoluokkaa niin oon paininut paljon Rafinhan kanssa. Vastavanlaista virtuoosia ei pitäisi meikäläisen sarjoista löytyä, ainakaan toivottavasti :).

Demian on valmistautunut omaan 21. päivä olevaan matsiinsa myös täällä ja hyvältä näyttää. Rafael Alejarra (Wanderlein kuntovalmentaja) on ollut ruoskimassa Demiania täällä ja kondis pitäisi Dempalla olla kohdillaan. Tällä viikolla Demian lähtee Las Vegasiin viimeistelemään ja sieltä englantiin antamaan Chael Sonnenille pahaa mieltä.

Akikin pääsi mestoille ehjänä. Suomi oli meitsillä ensimmäisen päivän todella kohmeessa, mutta parin päivän jälkeen puhuminen sujuu taas ihan mainiosti. Ihan jees kun pystyy vääntää suomea taas pitkästä aikaa jonkun kanssa, vaikka brassit kokoajan sanookin "para falando finlandes".

Eilen oltiin samba-bileissä keskustassa ja pakko myöntää, että täällä osataan bilettää huolella. Toisin kuin Suomessa jengi osaa tanssia perkeleen hyvin ja samba on huomattavasti siistimmän näköistä kuin jurri-tekno, johon itsekkin aika ajoin tulee sorruttua :D. Ja naiskauneus oli myös häikäisevää, toisin kuin tällä alueella missä me budjataan. Tänään pidetään ansaittu välipäivä treeneistä ja loppuviikko rankaistaan taas perinteiseen malliin. Sellasta...

Ville

Basicpäivä

2009-01-24T05:15:00.000-08:00

Viime kirjoituksesta on mennyt hetki syystä, että ei ole hirvittävästi mistä kirjoittaa. Päivä toisensa jälkeen menee pitkälti samalla kaavalla, joten kirjoitetaan nyt sitten vaikka siitä normipäivästä.

Aamulla herätys 9.30/10.30 (riippuen aamutreeneistä) ja aamiainen, joka on yleensä kasa pillereitä, kuppi "kahvia" (järkyttävää Nestlen murukaffea, mutta minkäs teet kun on kofeiinikoukussa) ja protskut maidon kera. Nopea safkaaminen samalla lukien netistä uutiset ja kamojen pakkaaminen. Yleensä tulee helvetillinen kiire, sillä paikallinen rytmi on alkanut pahasti kotiutua omiin tapoihin ja treeneihin tulee lähdettyä myöhemmin ja myöhemmin. Onneksi yleensä kun itse luulee olevansa myöhässä on salin ovi vielä kiinni ja treenien vetäjä vielä enemmän myöhässä :).

Aamutreenit on yleensä kohtalaista selkään saamista, koska suurin osa treeneihin osallistujista on ruskea ja mustavöitä. Yleensä mestoissa on noin 10 tyyppiä ja monet valuvat paikalle taktisesti lämmittelyjen jälkeen. Perustreenit aamulla koostuu yleensä nopeasta paikkojen auki pyörittelystä (n.5min), normijuoksulämmittelystä (n.10min), drilleistä (n.10min), tekniikasta (n.15min), positiosparrista (n.30min) ja perussparrista (n.20min). Joskus pidempään, joskus vähemmän.

Treenien jälkeen venyttely, ettei mestat ole totaalisen jumissa iltatreeneissä, suihkuun ja takaisin kämpille/ravintolaan syömään. Kerran pari viikossa käydään Demianin ja/tai Matheuksen kanssa Moema Naturalissa syömässä. Kyseisestä mestasta saa terveellisten safkojen buffetin sopivaan 18r (n.6e) hintaan. Kämpillä yleensä sapuskan jälkeen lepäillään tai jumitetaan koneella.

Iltatreenit on jaettu kahteen treeniin. 18.00 on Rafinhan vetämä tekniikkapainotteinen treeni ja 19.30 aamutreenejä vastaavat treenit. Yleensä päädyn illalla Rafinhan treeneihin jos aamutreenit oli tarpeeksi rankat. Torstaisin yleensä meen 19.30 treeneihin, koska ne on toiset kahdesta subbaritreenistä viikossa. Rafinha, 19v purppuravyö, on Demianin "suojatti" laitakaupungin kovista oloista. Rafi on jäätävän tekninen ja kaikki sanookin, että jos Rafille annettaisiin mustavyö, niin kukaan ei sitä kyseenalaistaisi. Anyway, Rafinhan tekniikkatreenit on loisto treenejä, joissa lämmittelyt tehdään lajiliikkeillä ja drilleillä, sen jälkeen tehdään tekniikkaa ja yleensä samaa tekniikkaa treenataan positiosparrilla, lopuksi painitaan pari erää.

Iltatreenien jälkeen jälleen kämpille/ravintolaan syömään ja loppuilta menee yleensä netissä porukan kanssa jauhaessa ja leffoja luupatessa. Nukkumaan tulee mentyä yleensä puolen yön maissa, jotta saa nukuttua 9-10h. Ja seuraavana päivänä sama uusiksi.

Viikkorytmi on yleensä ma-ti 2 treeniä/pv, ke vapaa, to-pe 2 treeniä/pv ja la-su 1 treeni/pv. Jiu Jitsu-treenien lisäksi tulee silloin tällöin juostua puistossa ja tehtyä erinäisiä kuntopiirejä. Helppoa elämää kun ei tarvii murehtia duuneista :)

Ville

Casa Branca Revisited

2009-01-14T10:36:00.000-08:00

Viime viikolla alkoi taas normitreenit ja rutiinit. Viikon loppupuolella käytiin Matheuksen ja Rafinhan kanssa syömässä Moema Naturalissa (en tiedä olenko tästä aikasemmin maininnut, mutta kyseisestä mestasta saa terveellistä ja kevyttä sapuskaa buffettina ja paikka on täynnä kauniita naikkosia) ja Matheus ehdotti lähtöä Casa Brancaan viikonlopuksi. Tarkoituksena treenata ensin ja relata sen jälkeen. Maiseman vaihto tekisi hyvää taas Sao Paulossa hengaamisen jälkeen. Plus sääennusteet lupasivat loistoilmaa altaalla levyttämiseen ja chillailuun. Mukaan lähti Rene ja Rafinha, joten ei tarvinnut pelkällä portuguesella pärjätä.

Perjantaina treenattiin taas Matheuksen veljen Tavela Gold Teamin salilla, missä on autenttinen tunnelma kun linnut lentelee mattojen yli pesiinsä salissa ja matolla on linnunpaskaa :D. Sää oli aivan helvetin tukalan kuuma ja kostea, joten 50min sparria aiheutti varmasti noin 2kg:n painonlaskun. Paikallinen taso ei mustavöitä lukuunottamatta ollut kovin ihmeellinen, mutta hyvät sparrit siellä sai ja porukka oli innoissaan ku gringo oli taas käymässä. Viime käynnin jälkeen meitsistä oli ilmeisesti ollut maininta paikallisessa lehdessä, "suomalainen urheilija harjoitteli Casa Brancassa" :D. Hyvää läppää.

Perjantaina tutustuttiin myös pienen matkan päässä olevan San Jose do Rio Pradon yöelämään. Tällä kertaa tosin vain parin bissen kera. Matheus on ilmeisen tunnettu kotikylänsä alueella kun kokoajan oli joku taputtelemassa selkää ja jauhamassa. Aika perusilta oli ja väsymys painoi jo lähtiessä, mikä hillitsi omaa menojalkaa. Nukkumaan pääsi vasta viiden holleilla, mutta onneksi seuraavana päivänä ei ollut mitään sen kummempaa ohjelmaa.

Herätessä Matheuksen suku oli jo grillaamassa ja päivä aloitettiin saunalla ja uinnilla, jonka jälkeen siirryttiin syömään grillisapuskoja. Päivä menikin pitkälti altaassa perseillessä ja saunoessa. Iltapäivällä pelattiin fudista ja sain kuulla miten paska oon fudiksessa. Illalla käytiin syömässä ja piipahdettiin paikallisessa. Paikallisen ulkopuolella paikallinen kylähullu esitteli meille Cachaça-pulloaan ja taitettavia saksia, joilla on kuulemma hyvä lyödä kaulaan. Rafinha kusetti äijää ihan huolella (mm. "ottamalla kuvia" lompakolla jannun posettaessa :D) ja kaikki sai hyvät naurut. Jannu tosin taisi luulla, että naurettiin sen kanssa eikä sille. Pikaisen visiitin jälkeen palattiin kämpille goisaamaan.

Sunnutaina syötiin mätöt ja ajeltiin takaisin Pauloon. Teki taas hyvää vaihtaa hetkeksi maisemaa, nyt on taas mukavaa olla kämpillä ja treeneissä. Demianin pitäisi tulla tänään bäkkiin Hawaiilta ja aloittaa treenaaminen helmikuiseen Chael Sonnen matsiin, joten tällä viikolla on varmasti itse maestron vetämiä treenejä!

Ville

Pyhät ja uusivuosi

2009-01-05T09:31:00.000-08:00

Vihdoinkin normitreenit on taas alkaneet ja pääsee rakentamaan selkeämmät rutiinit treenaamiseen, syömiseen ja lepäämiseen! Joulun pyhät ja uusivuosi meni kämpillä hengaillessa, treenatessa ja syödessä (ei tosin mitään sen erikoisempia joulumättöjä). Sparritunteja tuli tuplat tai triplat normitreeniaikatauluun verrattuna ja kroppa oli suht kovilla kokoajan. Iltaisin istuttiin Jonnyn kanssa paikallisessa kahvilassa ja juotiin hintahtavista pikku-kupeista espressoa. Onneksi Starbucksista ja Kopenhagenista saa muitakin kaffeja, joista Kopenhagenin cappucino ansaitsee maininnan. Nerokas idea täyttää ensin muki suklaapaloilla ja sen jälkeen kaataa päälle kahvit ja mölöt etc... Kupin sitä kun vetäisee niin ei tee mieli ruokaa muutamaan tuntiin :D.

Uutenavuotena Adrianon perhe oli kyläilemässä Riosta ja illalla oltiin koko porukka Adrianon ystävän luona. Kaverilla oli kattohuoneisto 27. kerroksesta, josta oli näkymät noin neljäs osaan koko kylästä eli pällisteltävää riitti. Kylän koko tuli taas kertaalleen todettua kun taivas täyttyi raketeista keskiyöllä. Vaikkei tullut juhlittua niin uusivuosi jää kyllä mieleen.

Nyt kun pyhät on saatu pois päiväjärjestyksestä pitäisi olla kisoja vähän väliä ja tarkoitus olisi skabata paljon. Loppuvuosi oli aika nihkeä skabojen suhteen, joten toivottavasti nyt saa hyvitystä siihen... Hyvät vuoden alut kaikille sinne päähän!

Natal em Brasil

2008-12-27T15:53:00.001-08:00

Ai joulu oli jo?! Ei kyllä meillä poikennut normipäivästä juuri mitenkään. Kanukin ja norjalaisen muslimaanin kanssa vietetty "joulu" jää kyllä mieleen erikoisimpana jouluna ever. Sali on ollut suljettu 20.päivästä asti, mutta Adrianolla on sinne avaimet, joten sen takia ei ole tarvinnut pitää breikkiä. Sen sijaan Jonnyn kanssa keksittiin käydä ottamassa tatskat noin 2 päivän varoituksella ja sitä parannellessa joutu muutaman päivän ottaa breikkiä.

Nyt on Tuube (vanhojen frendien käyttämä lempinimi) tatuoituna sanskript-fontilla rintalihaksen ja olkapään väliin. Ei mitään sen suurempaa merkitystä, näyttää hyvältä siinä ja se riittää mulle. Täällä budjannut espanjalainen tatuoija repeili, että siitä asti kun Miami Inkkiä on näytetty telkkarista niin jengillä on hillittömiä tarinoita joka tatskalle :). Jonny tatskasi jalkaan Fique com Deus sempre (Pysy Jumalan kanssa aina). On muuten hämmentävää kun täällä jengi on niin uskovaisia. Onneks kukaan ei oo vielä ottanu herneitä ku en kuulu kirkkoon...

Oli taas kammoa odotella, että pääsee treenaa. Onneks nyt on taas päässyt pyörimään. Monet paikalliset on landella joulun ja uuden vuoden, joten treenaan pääasias Jonnyn, Rafinhan, Moazzamin ja Adrianon kanssa kunnes normitreenit taas alkaa.

Uusivuosi on vielä auki, mutta tuskin mitään erikoista duunataan. Uuden vuoden jälkeen on kuulemma paljon skaboja kesään asti eli toivottavasti nyt saa enemmän matseja alle. Koitan vääntää videon jostain tekniikasta. Jos sais vaikka Rafin näyttää jonku pulla-kahvi-tekniikan... Siihen saakka...

Ville

Perus joulunalusresistelyä

2008-12-18T06:59:00.000-08:00

Pari viikkoa on taas menty samalla rutiinilla; treenit, syömään, nukkumaan ja sama uusiks. Joulun tulo on jo verottanut jonkun verran treenaajia ja ensi viikolla ei kuulemma kukaan treenaa. Paitsi me, sillä joulufiilistä täällä ei härmäläinen saa kirveelläkään (vaikka on se ollut kateissa Suomessakin viime vuosina). Joulukoristeita ja markkinointipaskaa on samanverran tai ehkä jopa enemmän kuin Suomessa ja fiilis on hämmentävä kun kävelee shortseissa kaupassa, jossa soi joululaulut. Myös joulupukkikoristeet, jotka riippuu palmuista jaksaa huvittaa.

Salilla on nyt tungosta gringojen suhteen sillä tällä viikolla ilmestyi 2 uutta naamaa. Kanadalainen laskuvarjojääkäri ja jenkkiläinen vapaaottelija. Outojen ensivaikutelmien jälkeen molemmat paljastuivat mukaviksi hepuiksi ja hyviksi jiu jitsukoiksi. Jenkki Dustin "Clean" Denes kertoi otelleensa paljon ja sherdogin rekordista löytyikin sellaisia nimiä kuin Akihiro Gono, Nick Thompson, Eric Shafer ja Rory Singer. Ja melkein kaikki voitot lukotuksilla/kuristuksilla. Molemmat tuoreet heput ovat tosin Paulossa vain tämän viikon ja ensi viikolla käy kato myös meidän kämpillä asustavista jannuista kun 2 lähtee takaisin kotiin. Hyvää vaihtelua olla "pienemmällä" porukalla taas hetki. 6 janssonia samassa talossa on ajoittain liikaa, mutta ainakaan talossa ei ole ollut hiljaista tai tylsää.

Kirjoittelen lisää kun on enemmän kirjoitettavaa. Hyvät joulut sinne kaikille tutuille ja onnittelut Jyrille, Tuomakselle ja Akille uusista vöistä. Piis aut!

Ville

Viikon tekniikat Vol.1

2008-12-13T13:41:00.001-08:00

Kelailin, että vois olla hyvä idea laittaa "viikoittain" tekniikka tai pari mitä täällä on tullu vastaan. Aika paljon samoja tekniikoita täällä toistellaan mitä on Demianin leireilläkin käyty läpi. Toivottavasti tekniikat eivät kärsi meidän näyttäminä hirvittävästi. Salettiin jotain yksityiskohtia jää mainitsematta joka tapauksessa. Palautetta voi jättää kommentteihin. Bare with me, this is so gay! :D

Counter Flyguardsweeppiin

Tämän counterin/ohituksen näytti pieni ruskeavyö pari viikkoa sen jälkeen kun ilmestyin salille. Sen jälkeen oon yrittäny sitä vähän väliä ja ruvennut saamaan sitä toimimaan enemmän ja enemmän. Jotain tälläistä ollaan vissiin treenattukkin Demianin leirillä.

Perulainen Kravatti ala Jonny Stephan

Jonny on onnistunut tällä taputtamaan jengiä huolella. Tyyli on vähän poikkeava siitä miten ite olen aikasemmin samaa tekniikkaa nähnyt.

Ehkä näistä joku saa jotain irti. Koitetaan taas about viikon päästä laittaa jotain räpellystä lisää.

"Rentoutumista" São Jose dos Camposissa!

2008-12-08T10:44:00.000-08:00

Kello on 6 aamulla, humalatila on tukeva, autossa soi Jenni Vartiainen(?), Johnny julistaa olevansa rakastunut ja ollaan matkalla takaisin kämpille São Josen yöelämästä. Mitä helvettiä tapahtui rentouttavalle leporeissulle maaseudulla?? Palataan noin 12h taaksepäin...

Saavumme Johnnyn kanssa Tieten bussiterminaalille taksilla noin 45 minuutin ruuhkassa jumittelun jälkeen ja toivomme, että löydämme oikean bussin ja että joku on meitä vastassa jos/kun pääsemme perille Sao Jose dos Camposiin. Meitsin portugali näköjään riittää jo selvittämään missä on meidän bussiyhtiön lipunmyynti, sillä löydämme sen pienellä kyselyllä. Pari seuraavaa vuoroa on täynnä, joten joudumme odottelemaan noin 40 minuuttia.

Dösä on onneksi mallia express bus, eikä mallia intialainen täyteen pakattu vanha ruoska. Matka oli itseasiassa tosi jees ja meni nopeasti musaa kuunnellessa ja maisemia pällistellessä... Ensimmäinen yllätys oli, että Sao Jose dos Campos ei todellakaan ole mikään pikku maalaiskylä vaan vähintään Helsingin kokoinen mesta. Perillä huomasin, että Fabion numero johon lähetin viestin meidän tulosta, ei toiminut. Onneksi huomasin, että käytin Sao Paulon suuntanumeroa ja pienen säädön jälkeen sain Fabion kiinni. 10 minuuttia myöhemmin oltiinkin autossa matkalla Fabion vanhempien kämpille.

Alkuperäinen idea rentoutumisesta ja lepäämisestä lensi roskakoriin noin minuutissa kun päästiin autoon. Fabio alkoi heti kertoa, että illalla on kahdet hyvät bileet joihin olimme kuulemma menossa :). Kämpillä käytiin nopeasti kääntymässä ja jättämässä tavarat. Fabion vanhemmilla oli todella siisti kämppä Jacarei nimisessä kylässä noin 10 minuutin päässä Sao Jose dos Camposista.

Ensimmäiset bileet paljastuivatkin kotibileiksi, joihin maksettiin 25$r sisään, jonka jälkeen kaikki ruoka ja viuna oli ilmaista. Kotibileet oli näyttävästi järjestetty. Paikalla oli kokkeja, baarimikkoja, dj ja järkkäreitä. Hyvä paikka ottaa pohjat ennen baariin siirtymistä. Hämmentävästi Sao Josessa tyyliin kaikki puhuu englantia, koska kaupungissa on paljon kansainvälisiä yhtiöitä. Oli siis outoa kun kaikki tulivat jauhamaan. Suomalaiset juomatavat eivät onneksi erottuneet paikallisista vaan kaikki vetivät ihan hyvällä tahdilla brenkkua. Ainoa minkä aiheutti pahennusta oli Johnnyn läikyttämät viunakset ja meitsin suoraan pullosta- ja koko pullon yksin juominen...

Tukevan pohjan jälkeen siirryttiin paikalliseen menomestaan Anexoon, johon oli ilmeisen vaikea päästä sisään. Onneksi Fabion tuttu ilmeisesti omisti kyseisen mestan, joten sisään päästiin ilman suurempaa odottelua. Sisällä oli jengiä aivan helvetisti, suurin osa luojan kiitos yhtä humalassa kuin me gringotkin. Fabio järkkäsi jostain meille Vippi-rannekkeet, jolla pääsi vähemmän täydelle vippipuolelle. Fabio toi myös mukanaan pullon Smirreä ja pari tölkkiä red bullia, joka tuli lähinnä väriksi. Sana levisi meistä gringoista ja jengi tuli jatkuvasti höpöttämään. Loppuillasta piti tilata vodkashotteja, jotka kuitenkin tuli pienissä tuopeissa :). Loppuillan muistikuvat on hatarat varmaankin näistä "vodkashoteista" johtuen. Näin päästiin alussa kuvailtuun tilanteeseen. Rentoutuminen muuttui lennosta biletykseen...

Seuraavana "aamuna" kammodarrassa oli hienoa lounastaa Fabion perheen kanssa. Onneksi vanhemmat olivat ymmärtäväisiä ja vain naureskelivat. Fabion faija oli innoissaan kun lahjoitin pullon tervaviinaa heille ja esitteli baarikaappiaan ylpeänä :). Tukevan lounaan jälkeen siirryttiin Fabion ystävien republicaan grillaamaan. Republica-sanaa käytetään kommuuneista täällä. Tämän republican asukkaat keskittyvät työntekoon ja juhlimiseen vapaalla. Kämppä oli viikonlopun jäljiltä täynnä tyhjiä pulloja ja jannutkin vaikuttivat väsähtäneiltä. Tosin kun grilliä alettiin lämmittää kaverukset kiikuttivat 2 koria kaljaa pihalle ja aloittivat uudelleen.

Päivän kohokohta oli Sao Paulo FC:n viimeinen ottelu, jossa ratkesi mestaruus Sao Paulolle. Yllättäen paikalla olleet naiset olivat enemmän kiinnostuneita ottelusta ja fanaattisempi faneja kuin äijät. Jäbät keskittyivät dokailuun ja toistensa altaaseen heittelyyn :). Ottelun ratkettua kaupunki oli täynnä ilotulitteita, tööttääviä autoa ja jengiä lapsista vanhuksiin SPFC-paidat päällä juhlimassa kaduilla. Pääkatu oli suljettu ja aivan tukossa ihmisiä tanssimassa ja dokaamassa kadulla. Pari kertaa tuli pahaa silmää, koska meitä ei juuri napannut jengin laulut ja lipunheilutukset... Darra painoi ja vaffasti.

Alunperin oli tarkoitus palata jo sunnuntaina, mutta yllätys yllätys Brasseissa hommat ei aina suju niinkuin on suunniteltu, joten olimme vielä yhden yön Fabion porukoilla ja aamulla työmatkalla Fabio pudotti meidät bussiasemalle. Olimme pari tuntia myöhemmin kämpillä hyvissä ajoin ennen aamutreeniä, joten paheitten viikonlopusta jouduttiin maksamaan heti aamutreeneissä...

HOPA-Kommuuni

2008-12-04T18:12:00.000-08:00

Päivä ennen kisoja kämpille saapui uusi naama. Kanadalainen Johnny, joka aikoo myös oleskella Brasseissa ensi kesään saakka jos massit vain riittää. Loisto homma. Jääkiekko taustasta ponnistava Johnnyboy on välissä bodannut ja sen huomaa janssonin voimissa. Jiu-Jitsu miehellä on vielä suht alkutekijöissä, mutta puoli vuotta luo salettiin hyvät pohjat mattomöyrimiseen.

Maanantaina Demian kertoi, että kämpille tulisi taas yksi kaveri lisää. Tällä kertaa kyseessä oli Moazzam, norjassa syntynyt ja kasvanut pakistanilaistaustainen heppu. Moazzamilla oli yllättäen vaikeuksia päästä maahan ulkonäön vuoksi ja jos Adriano ei olisi selvittänyt asiaa rajaviranomaisten kanssa, olisi Moazzam todennäköisesti lähetetty samantien takaisin Norjaan. Tästä johtuen Adriano kutsuu häntä leikkisästi "Bombmaniksi" ja kehoittaa jatkuvasti rauhoittumaan ja olemaan räjäyttämättä paikkoja. Paikallisten Bin Laden/terroristi-läpät menee aika vahvasti Eurooppalaisen hyvänmaunrajan yli. Moazzam voitti norjan ADCC-skabat ja sai paikan trialseihin tammikuulle (jos Tuomas pääset mukaan kisoihin niin Moazzam on samassa sarjassa). Jannu valmistautuu kisoihin täällä ja lähtee takasin uudeksivuodeksi...

Tiistaina joukkoon liittyi vielä yksi naama lisää. Andrew, joka on myös Kanadasta. Andrew on mestoissa 20 päivää ja palaa jouluksi kotiin. Aikaisemmin kaveri on käynyt Thaimaassa treenaamassa thaikkua. Andrew on myös alkutekijöissään jiu-jitsun kanssa ja yrittää saada mahdollisimman paljon irti 20 päivästä täällä. Miehelle Demianin tapaaminen oli lähes monumentaalista.

Nyt kämpillä on suorastaan ahdasta kun Rafinha muutti alakertaan asustamaan eli kämpillä asustaa nyt periaatteessa 6 janssonia poislukien Adriano, joka on nyt terrorisoimassa teitä pahaa-aavistamattomia Suomessa. Pakko sanoa, etten kyllä pystyis budjaamaan 5 jannun kanssa samassa kämpässä pidemmän aikaa. Johnnyn kanssa päätettiin ratkaista nettiongelma ostamalla langaton reititin. Nyt pystyy käyttämään omaa läppäria melkeen koko talossa eikä tarvitse jonottaa koneelle aina kun tarvitsee käyttää nettiä. Plus nyt pystyy kirjoittamaan ääkkösillä taas. Tosin voi olla, että menee taas hetki kun opettelee käyttämään ä- ja ö-nappuloita.

Viikonloppuna pitäisi mennä visiteeraamaan Fabion kotihuudeja Sao Jose dos Camposiin. Tekee varmaan ihan hyvää päästä hetkeksi pois kaupungin vilskeestä ja nähdä lisää paikallisia landemestoja. Lisää läppää varmaan ensi viikon alkupuolella. Piis aut.

Ville

Circuita Paulista NoGi 30.11

2008-11-30T09:58:00.000-08:00

Toiset Brasilian kisat takana. Talla kertaa paikkana Paulista Tênis Clube ja lajina lukkopaini. Paikalla tullessa kaikilla ottelijoilla oli git paalla, mista aiheutui pienoinen paniikki, etta ollaanko nyt ihan vaarassa mestassa. Yksi katsojista onneksi selvitti, etta ennen subbariskaboja oli masters & juniors kisojen sarjoja muutama. Noin vartin odottelun jalkeen kutsuttiin vaa'alle ja painosta jaatiin nayttavasti 2kg alle.

Vastustajien joukossa oli ainakin pari tuttua naama edellisista kisoista ja yksi kanadalainen, joka kylla nayttikin kaikkea muuta kuin paikalliselta. Mun matsi oli viimeisena alkuerista ja vastassa oli todella vaffan nakoinen jassikka. Ensimmaisen pystypainisetin jalkeen kavi selvaksi ettei janssoni ole vain vaffan nakoinen vaan on myos melko helvetin vaffa. Kauaa ei mennyt kun jannu nosti mut ilmaan ja lavaytti tonttiin. Hetken pelasin hookki-guardia ja yritin hakee lopetuksia. Jannu yritti tehda mulle pariinkin otteeseen suoraa nilkkalukkoa jalat ristissa ja Adriano huusi paa punasena yleisossa "tapout tapout" ja ma kelasin, etta se meinasi etten riko jalkaa ja naytin ettei tahan tarvii taputtaa. Jos olisin taputtanut jannu olisi hylatty laittomasta tekniikasta ja tata Adriano oli tarkoittanut. Ma en ollut ihan saletti, etta saiko jalat nyt ristia vai ei ja en taputtanut. Paasin pois ja ohitin, kaveri paasi jostain pystyyn ja vei uudelleen tonttiin. Rupesin uudelleen hookki-guardista rakentamaan ja sain paikan omoplataan, jolla ajattelin sweepata jannun. Hammentavasti sainkin sen niin tiukalle, ettei jannu paassyt karkaamaan ja tunsin etta kaverin kadesta havisi voima. Samalla kaveri taputtikin, mutta tuomari seisoi ihan helvetin kaukana ja huusin etta jannu taputtaa. Varmaan 10 sekunttia sain pitaa lukkoa kiinni ennen kuin tuomari keskeytti ja pyysi laakarit katsomaan vastustajan olkapaata. Ensimmaisesta siis voitto omoplatalla, vaikka olinkin taysin vastaantulija matsissa.

Toinen matsi oli noin 15min myohemmin. Vastustaja jujitti oudosti otelleen kanukin ensimmaisessa matsissa ja olin melko varma, etta heti kun se saa tilaisuuden niin se vetaa guardiin. Ja niinhan siina myos kavi. Guardista kaveri ei sen kummempaa vaaraa osoittanut ja puolittaisesta juji-yrityksesta paasin pystyyn ja ohittamaan avointa guardia. Kolme kertaa olin jo saanut kontrollin sidesta ku jannu jostain sai tuotua jalan valiin ja kolmannen kerran jalkeen nousin hatikoidysti yhden kaden varassa ja ajattelin ohittaa kun samassa huomasin jaaneeni triangeliin. Hetkea myohemmin joutui taputtamaan tyhmaan virheeseen. Eli aivan kuten ensimmaisessa ottelussa mutta toisin pain. Kaveri oli vastaantulija, mutta yllatti lopetuksella.

Ei siina, kisaaminen meni muuten ihan jees. Kunto on kohillaan ja rentous matseissa hyva. Viela kun saadaan hiottua pahimmat lapsukset pois ja paranneltua tekniikkaa niin ei hataa... Takaisin sorvin aareen.

Treenia ja kisavalmistelua

2008-11-27T11:11:00.000-08:00

No niin, viela kerran muutos painoluokkaan. :D Kisojen sivuilla olevaan osallistujien tarkistus ohjelmaan oli laitettu miesten ja naisten painoluokat sekaisin eli se -66kg oli nyt sitten naisten sarja. Talla naamalla ei varmaan naisten sarjoihin paasta :D. Koko katastroofin teki taydelliseksi etta huomasin 22. paiva, etta viimeinen ilmoittautuminen oli 21. paiva. Onneksi Brasilialaiseen tapaan aikataulut ja deadlinet eivat ole niin justiinsa ja Adriano saikin pienella noyristelylla meikalaisen rekisteroitya mukaan. Nyt siis on varmaan, etta 73kg on nyt sitten se sarja. Toivotaan, etta kaikki mahdollinen saato tapahtui nyt ennen kisoja ja kisoissa kaikki menee mallikkaasti.

Viime viikolla levinnyt jalkapoyta parani treenikuntoon suht nopeasti ja viikonloppuna pystyi jo treenaamaan ihan kunnolla. Talla viikolla ei ole vapaapaivia pidetty ja tanaan pitaisi viela puristaa kovat treenit irti kropasta vaikka mestat alkaakin olla melko lopussa. Huomenna pyoritaan kevyemmin ja lauantaina levataan. Paino on talla treenimaaralla tipahtanut sinne 70kg:n pintaan eli alipainoisena todennakoisesti mennaan, mutta so not...

Kenkien pollimisesta johtuen JOUTUI ostamaan uudet kengat. Itsehan en todellakaan tykkaa kenkien ostamisesta. Varsinkaan surffi/skedepuljusta. Tottakai mukaan tarttui 3 paria surffishortseja samalla... No eipa taalla muuten rahaa uppoa juuri mihinkaan eika jaksa ihan overisti sniiduilla. Ja Adrianon mukaan ne oli ansaitut. Se riittaa mulle :)

Ville

Takapakkia

2008-11-20T12:54:00.000-08:00

Helvetin FJJP! 17. paiva alkoi ilmoittautuminen Paulistoihin ja ihmettelin ilmottautuneiden nimia kun pisti silmaan, etta sinne oli lisatty -66kg sarja. Eli nyt sitten painosarja vaihtuu kolmannen kerran. Nyt sitten toivotaan ettei kiristelysta tule ongalmallista pikku bulkkauksen jalkeen :). Muuten hyva homma sikali, etta 66kg on huomattavasti kotoisampi kisapaino kuin 73kg...

Eilen aamutreeneissa painiessa onnistuin rikkomaan jalkapoydan. Olin parin selassa ja ohi kiitavan hetken oli jalat ristissa. Jannu yritti tehda nilkkalukkoa (triangeloimalla jalat). Siina vaiheessa ku pari sulki triangelin oli jalat jo erillaan, mutta pari repi toisella kintulla mun jalkaa edelleen. Juuri kun repeilin, etta tohon ei kylla taputa kukaan, kuului klassinen lastenruokapurkinavausaani (blop) ja mukava kipu valtasi jalkateran. Iltatreenit viela rimpuilin, mutta tanaan aamulla oli todettava, etta on pakko pitaa breikkia.

Eli nyt pitaisi pudottaa painoa rikkinaisella jalalla.

Ei kahta ilman kolmatta. Tanaan piti lahtea Demianin managerin kampille hengailemaan, kun lahtoa tehdessa rupesin ihmettelemaan mihin helvettiin olin kengat jattanyt. Pendanttina janssonina ne on aina samassa paikassa. Sen lisaksi vieressa olleet juoksukengat oli myos kadonnut. Adrianoa syytettyani tajusin, etta portti oli auki noin 5min aiemmin ja silloin joku ne on varmaan lipastanut. PERKELE! Slabarit ei kylla ollut kelvannut tai sitten rosmo on ollut korrekti ja jattanyt edes yhdet kengat.

Eli nyt pitaisi pudottaa painoa rikkinaisella jalalla ja ilman juoksukenkia. Toisaalta paskana olevalla jalalla ei vissii hirveasti lenkkia vedeta muutenkaan.

No kylla toi tan paivanen altaan reunalla auringonottokin mulle kelpaa :)

VILLE

Perusviikko (taas)

2008-11-15T15:44:00.001-08:00

Tajusin pari paivaa sitten ettei ole tullut kirjoteltua tanne mitaa vahaan aikaan. Tajusin myos ettei ole oikeen mitaan kirjoitettavaakaan, silla paivat on mennyt treeneissa ja kampilla levatessa. Ainoa miinus viikon treeneissa oli etten paassyt treenaamaan lukkopainia kuin yhdet treenit, silla jasonit oli paattaneet muuttaa kaksi subbaritreenia pukutreeneiksi. Subbaritreeneissa paasi pitkasta aikaa treenaamaan pystypainia, joka osottautui suht helpoksi paikallisia vastaan. Ainoastaan treeneja vetany purppura sai pari kertaa lavaytettya meitsin tonttiin. Kerran paaedella niin ettei tyrmaantyminen ollut kaukana :). Matossa jalkalukoilla saa onnistumisen iloja, kun monet ovat niista melko kujalla ja kotkalaisella on tullut myos taalla menestysta. Kaiken kaikkiaan tuntuu, etta paini on parantunut aivan helvetisti 7 viikon aikana ja monet ovat sanoneet etta kehitysta on tullut. Toivotaan etta asia on nain.

Parin tunnin paasta alkaa UFC91, jonka voi luupata telkkarista suorana paikallisen Premiere Combat kanavan kautta. Tanaan ei ressata syomisista vaan pitsaa ja jadea vedellaan samalla ku tsiigataan matseja. Erityista jannistysta tuo tietysti Demianin matsi, mutta kun on katsonut Demianin treeneja lahelta niin jotenkin ei osaa samalla tavalla jannittaa kuin Suomessa. Sen lisaksi on muutama kymppi rahaa kiinni Randylle ja Joe Stevensonille. Nippelitietona kaikille, etta Marcelo "Lapela" oli Stevensonin BJJ-valmentajana 4kk juuri ennen kuin tulin tanne ja kehui Stevensonia helvetin hyvaksi painijaksi. Kaikin puolin siisti UFC tulossa. Laitetaan fiilistelyn vuoksi Demianin tuoreet kondistreenit Alejarran kanssa Vegasista!

Muutos suunnitelmiin...

2008-11-09T09:29:00.001-08:00

Muutama tunti edellisen postauksen jalkeen FPJJ:n (Federaçao Paulista de Jiu Jitsu) nettisivuille ilmestyi kisakutsu kyseisiin subbarikisoihin, joista kirjoitin. Ja vitutus oli kohtalainen kun katse osui painoluokkiin. Mita helvettia! -61kg ja seuraavana -73kg!!! Itsehan asetun juurikin kivasti siihen puoleenvaliin eli n. 66-67kg:n kisakunnossa. Suomessa -61kg ei olisi ongelma subbarikisoihin, mutta taalla painonhallinta tuntuu olevan huomattavasti vaikeampaa ja kovan treenaamisen keskella painonpudotus saattaisi johtaa palautumisongelmiin. Suunnitelmat uusiksi...

Ihan ensimmaiseksi hieman pitsaa, koska painosta ei selkeasti ole nyt stressia :D. Vaihdetaan mentaliteetti siihen, etta tekniikalla (silla vahalla mita on) mennaan ja toivotaan ettei kukaan helvetillinen morssari 80 kilon paikkeilta aio pudottaa samaan sarjaan. Pari kiloa pois ja kreatiini paalle, etta saadaan pari kiloa nestetta lihaksiin. Tietekin kreatiinia kysellessa paljastuu, etta se on laitonta Brasiliassa (syy epaselva). No lisaravinneliikkeen pojat lupasivat sita kuitenkin jarkata.

Muuten treenit on kulkenut hyvin ja oon paassyt treenaamaan parilla pienemmalla salilla, taynna janssoneita joiden tyyli on vieras. Lisaksi vierailla saleilla gringosta halutaan ottaa mittaa eli toita saa tehda ihan huolella todistellakseen paikallisille. Muuten paivat menee syomisen, nukkumisen ja tv:n katsomisen merkeissa. 10 lajitreenia viikkoon paikallisella sparrimaaralla on sellainen rasite, ettei paljon muuta kaipaa treenien jalkeen kuin safkaa ja lepoa. Nyt ei ainakaan tarvitse safkasta pihistella, mutta kylla tassa silti yritetaan syoda vaan hyvaa shittia..

Vaihteeksi hermoilemassa painoa...

Halffia, halffia...

2008-11-04T17:02:00.000-08:00

Viime viikon kampilla hajoilun ja loputtoman tv:n katselun jalkeen kinttu on taas kuosissa ja on aika palata sorvin aareen. Maanantaina olikin riemu rajaton kun paasi treenaamaan kunnolla. Kuun lopussa on kuulemma lukkopaini versio Paulistoista, joten seuraavat kisatkin on tiedossa.
Kiva paasta ottelemaan subbaria, silla ainakin treeneissa on tullut sellainen mielikuva, etta sita ei taalla moni tykkaa treenata ja erityisesti jalkalukot tuntuvat yllattavan monia todella hyvia jannuja. Ja meitsi ei tosiaan ole mikaan jalkalukkovirtuoosi. Painoakin on sopivasti ettei tarvitse menna alipainoisena kisaamaan. Taman viikon lahtopaino oli nimittain 73,4kg ja sarja kisoissa pitaisi olla 67kg :).

Tanne tullessa oli tiedossa etta joutuu ehka opettelemaan paremmaksi guardipelaajaksi. Alussa kun vauhti oli viela Suomen tahdissa tuntui, etta paikalliset kavelee ohi mun guardista. Nyt kuukauden jalkeen on selvaa, etta suurin aukko omassa alta pelaamisessa on half-guard. Adriano haukkuikin sen susipaskaksi ja sen jalkeen on kayty lapi teoriaa, katsottu tekniikka dvd:ta seka hiottu paria juttua noin tuhat kertaa. Nyt alkaa hommaan tulla jonkinlainen tatsi ja omalle kropalle sopivat liikkeet alkaa loytya. Pikkuhiljaa siita saattaa viela tulla sellainen positio, johon voi luottaa. Sanoin kylla Adrianolle, etta treeneissa suostun vetamaan halffiin ja pelaamaan siita, mutta matsissa sita et tule viela hetkeen nakemaan jos vain siihen pystyn vaikuttamaan. Sen verran parempi olen paalta tappelemaan.

Kisoihin varmaan lahdetaan alustavasti suunnitelmalla: alasvienti, guardista halffiin, siita haetaan kotkailaista/ohitusta sen avulla, mounttiin, selkaan ja sielta odotellaan virhetta vastustajalta tai otetaan pistevoitto. Jos joudun selalleni haetaan jalkalukkoja niin perkeleesti.
Nain siis mielikuvissa. Katotaan mihin riittaa. Aikaa on onneksi viela parantaa monia asioita ja tuntuu, etta kehitysta tapahtuu joka viikko... Jatketaan...

Top 5 Paskat asiat Brasseissa :)

2008-10-31T16:31:00.000-07:00

Seuraa avautumista aitoon lansimaalais-tissiposki-tyyliin. Kaiken hehkutuksen ja fiilistelyn keskella on syyta kayda lapi myos muutama susipaska-asia taalla paassa. Eli naita asioita kaipaan Suomesta :

5) Tiettyjen elintarvikkeiden puute

Missa on rahka?? Vasta painoa pudottaessa todellisuus iski ku joutu korvaamaan rahkat tonnikalalla, hyi helvetti. Ja raejuusto on a) torkean hintaista (14$r eli about 4e ja b) aivan umpisen paskan makuista. Toinen asia joka hairitsee on suolan maara. Kaikessa on kilo suolaa. Okei taalla hikoaa enemman ja suolanpuute pitaa saada korvattua, mutta jotain rajaa. Ja vaikka paikalliset jaatelot on torkean hyvia ja haagendazia loytyy, niin en voi olla kaipaamatta Ben & Jerrysia. Ehka saan aikaan jonkinlaisen kansanliikkeen asian puolesta. Nama muutamat miinukset pois lukien safkat on poikkeuksetta halpoja, annokset isoja ja kaikki todella hyvaa.

4) Yksi sadasta osaa edes valttavaa Englantia

Ja nyt saan kuulla, etta opettele portugalia. Kylla, oma moga etten opiskellut enemman ennen lahtoa, mutta jotain rajaa. Huvittavaa on etta moni 11v puhuu sujuvaa englantia, mutta monet vanhemmat eivat ollenkaan. Kaupoissa tasan 1 ihminen on pystynyt auttaamaan/palvelemaan englanniksi. "Fala ingles??"-kysymys onkin melko turha ja tata seuraa yleensa meitsin portugali/elekieli/erinaiset piirustukset, etta saan asian hoidettua. Tama menee suurimmilta osin omaan nilkkaan, mutta vituttaa silti. Ja kylla, opiskelen kielta minka treeneilta kerkean ja minka saan paksuun kalloon ahdettua.

3) Taloissa ei ole lammitysta

Tajusin vasta toisena paivana ettei kampassa ole yhta ainutta patteria. Eli kun ulkona on 14c niin sisalla on about samanverran. Monena aamuna on saanut palella kuin Suomessa talvella kun on jattanyt ikkunan auki yoksi. Toinen ongelma minka tama aiheuttaa on se, etta jos ulkona on kosteaa niin sisalla on kosteaa ja mikaan ei kuivu. Alkuvaiheessa yhden gi:n kanssa oli taysin saasta kiinni mentiinko iltatreeneihin kuivalla vai maralla gi:lla. Ensimmaisella viikolla telkkaria katsottiin peiton alta huppari paalla, koska sisalla oli murheellisen kylma. Ja laattalattia on aina kylma.

2) Amãnha, amãnha...

Etukateen oli jo tiedossa paikallisten elamanrytmi ja aikataulujen venyttaminen. Normaalisti tama elaman rytmi on loistava, eika tarvitse ressata oikeastaan mistaan, mutta kun jotain pitaisi oikeasti saada hoidettua niin alkaa jatkuva huomenna, huomenna-asenne kaymaan hermoille. Esimerkkeja : gi piti saada seuraavana paivana tilauksesta ja lopulta jatkuvan hiillostamisen jalkeen sen sai perati viikossa. Muistitikku minka lainasin eraalle hepulle on nyt kolmatta viikkoa silla tiella. Se oli tarkoitus saada samana paivana takasin :). Nyt kun on saanut kaikki pakolliset hankinnat hoidettua niin ei niin haittaa vaikka hommat vahan venyy.

1) Suihkut

Tasta jo etukateen varoitettiinkin, mutta pitihan se itse kokea ennen kuin asian sisaisti. Eli taalla ei lamminta vetta tule suurimmassa osassa mestoista (tahan asti en ole nahnyt missaan) suoraan vesijohdosta vaan vesi lammitetaan suihkusuuttimessa olevalla lammittimella. Joskus systeemi futaa hyvin (salilla) ja joskus ei ollenkaan (kampilla). Sen lisaksi paine on taysin olematon ja vesi tyyliin putoaa suuttimesta paalle. Joten suihkusaippuoiden huuhtelu vie noin 2min kun pitaa hitaasti kaantyilla ympariinsa :). Kaiken kruunaa lammittimeen kulkevat sahkojohdot, jotka ovat siis noin 10cm paassa vedesta. Repeily oli kohtalaista kun spekuloitiin jatkien kanssa, etta Casa Brancan mielettoman siistissa huvilassa on pakko olla kunnon suihku ja karu totuus paljastui. Espanjan mies Jade tiivisti asian hyvin "How fuckin' rich you have to be to get a proper shower here!". Ensimmaisten asioiden listalla paluun jalkeen on kayda kunnon suihkussa!

Pienista miinuksista huolimatta vilkaisu Helsingin keskustan webbikameraan, niin tietaa etta on oikeassa paikassa.

Ville

Saikutusta

2008-10-29T10:55:00.000-07:00

Kuva talta paivalta. Paise oli noin 4x isompi pahimmillaan.

Viime viikolla flunssan ja pikku painonpudotuksen yhteydessa vasempaan jalkaan tullut pikku nappyla tulehtui juuri ennen kisoja. Paatin, etta otan antibiootit vasta kisojen jalkeen ja hoidin nappylaa vain antibioottisella salvalla. Lauantaiaamuna nappyla oli turvonnut hillittomaksi paiseeksi, joka oli aivan helvetin kipea ja todennakoisesti taynna mataa. Kisoissa paise ei hairinnyt, mutta kisojen jalkeen pelkka seisominen kerasi painetta paiseeseen ja sattui sanalla sanoen vitusti.

Paikalliset apteekit ovat onneksi jokaisen kotitohtorin unelma. Tiskille vaan kertomaan mita tarvitaan ja tadit/sedat antaa. Ainoastaan hormooneihin ja vahvoihin kipulaakkeisiin tarvitaan reseptit. Pikainen selvitys tapahtuneesta, jalan vilautus ja kassalle.

Toiveissa oli etta olisin selvinnyt 3 paivan levolla ja pystynyt jo tanaan painimaan, mutta ei talla viela painita. Maanantaina lahti Damon takaisin ausseihin ja tiistaina Jade takasin Espanjaan, joten viela hienompaa on kokkia kampilla itekseen ja puristella mataa jalasta (oh the joy!). Netissa roikkuminen ja tv:n tuijottaminen alkaa jo riittaa, eika tuskaa helpota etta tv:sta tulee BJJ:ta ja MMA:ta jatkuvasti. Tappiomatsin video on luupattu tuhanteen kertaan ja nyt tahtoo paasta treenaamaan!! (Ja ei, en tosiaan laita sita mihinkaan youtubeen :) )

Eilen kuitenkin sain jalasta suurimmat kuonat pois ja paise nayttaa paranevan huomattavasti paremmin. Siita innostuneena olinkin tanaan juoksemassa Parque Villa Lobosissa ja oli kylla loistavaa paasta liikkumaan taas. Samalla yritetaan saada vitivalkoiseen suomipoikaan vahan paikallista pigmenttia. Jalkakaan ei ottanut itseensa vaan jatkaa paranemista. Toiveissa on paasta painimaan huomenna tai perjantaina. Viela kun loytaisin jostain kisat ensi kuulle niin homman saisi taas nousuun. Piis aut!

Ville

Circuita Paulista

2008-10-25T16:47:00.000-07:00

Tanaan tehtiin sitten debyytti brassi BJJ-kisaskeneen. Nayttamona oli Ginásio Baby barionen 8 tatamia. Saavuin paikalle noin tuntia ennen oman sarjan alkua ja kaynnissa oli sopivasti mustavoiden sarjat. Tunnelma oli mieleton tiimien huutaessa omilleen, tuomareille ja vastustajan tiimilaisille. Voittajat juhlivat huolella ja suurempia voimia ylakerrassa kiiteltiin kyllastymiseen asti. Hieman toista siis kuin Suomessa.

Puolet omasta keskittymisesta meni kuulutusten vaijymiseen. Talla kertaa kuitenkin kuulutukset kuuluivat hyvin ja meitsin paskalla portugalillakin selvisi milloin oli aika siirtya punnitukseen. Jopa nimi sanottiin suht selkeasti ja kaikki rullasi hammentavan hyvin paikalliseen tyyliin nahden. Nilkassa ollut paise oli tuskaisen kipea aamulla, mutta kunnon teippausten jalkeen se unohtui ja keskittyminen siirtyi itse otteluihin. Paikalliset olivat eurooppalaisiin verrattuina paljon lyhyempia -70kg sarjassa ja kerrankin olin edes melkein saman mittainen kuin muut. Lammittely oli helppoa sikali etta hallissa oli varmasti paalle 30c lamminta ja tilaa ei lammittely alueella juuri ollut.

Ensimmainen ottelu tulikin vastaan suht nopeasti. Tuomari selitti saantoja ja meitsi vastaili "Sim, sim, sim", vaikkei puolet ajasta ollut mitaan hajua mista oli kyse. Vihdoin paastiin itse asiaan. Menin jannua kohti samantien, otin vyosta ja hihasta kiinni ja samalla hetkella kaveri paattikin vetaa guardiin. Sehan sopii mulle. Hetken taistelun jalkeen kaveri yritti epatoivoista inverted-armbaria, jonka kaytin hyvaksi ja ohitin. Knee-on-bellyn kautta mounttiin, jossa hetken kiusasin vastustajaa mukakuristusyrityksilla. Hetken paasta janssoni koitti kaantya, josta avautui paikka selkaan. Selassa sitten hengailin loput 3-4min ja kokeilin noin 6 eri kuristusta, mutta sitkea perkele ei suostunut taputtamaan yhteenkaan. Vihdoin kuului "tempo"-huuto ja ensimmainen matsi oli pulkassa. Pisteista en ole taysin varma, mutta omat laskut ottelun aikana kerasi 17-0.

Taukoa ehti olla noin 15min ja sitten tytto toimitsijapoydalta sanoin, etta ottelisin seuraavana. Ottelu alkoi melko samaan malliin kuin edellinenkin. Heti kun yritti tehda aloitteen pystyssa, kaveri veti guardiin. Talla kertaa guardi oli kuitenkin huomattavasti teknisempi kuin edellisella vastustajalla. Juuri kun aloin saada ottelusta kiinni, kaveri suoritti todella nayttavan elevator sweepin ja siita suoran jatkon jujiin. Ennen kuin ehdin sanoa "vittu!" mielessani, tajusin etta janssoni aikoo myos vieda kaden samalla. Seuraavalla hetkella taputettiinkin jo. Takkiin tuli ja nayttavasti. Sama jannu lopulta voitti koko -70kg sarjan.

Muuten skaboista jai ihan ookoo fiilis. Valmistautuminen oli niin perseesta flunssan ja tulehtuneen jalan takia, etta odotukset eivat olleen korkeat itsellani. Kondis ei kuitenkaan jaanyt ratkaisevaksi tekijaksi vaan tekninen osaaminen. Voiman puolesta tuntui etta pystyn riepottelemaan hyvin taman sarjan jannuja, joten ei muuta kuin lisaa treenitunteja alle ja ensi kerralla mennaan all the way.

Matsin jalkeen jalkaan on sattunut pelkka astuminenkin ja paise on turvonnut huolella. Onneksi antibiootit sai kavelemalla apteekkiin ja nayttamalla jalkaa. Toivotaan ettei tama aiheuta pitkaa taukoa.

Kisavalmistelua

2008-10-22T15:59:00.000-07:00

Sunnuntaina vedettiin pitkat sparritreenit ja paalle viela muutama era kisasparria. Paini kulki loistavasti ja fiilis oli loistava ajatellen seuraavan viikonlopun kisoja. Treenien jalkeen siirryttiin Shopping Eldorado nimiseen hillittomaan ostoskeskukseen, josta piti poistaa muutamia tarpeita. Lopulta mukaan tarttui vaikka mita, mutta onneksi juoksukengat ja hiustenleikkuukone saatiin hommattua. Ostoshelvetin jalkeen Adriano ajelutti meita ympari keskustaa ja naytti muutamia nahtavyyksia kuin myos persaukisempia alueita. Keskusta oli kylla vaikuttava naky. Torkean korkuisia firmojen konttoreita, merkkiliikkeita, korttelia myohemmin jengia nukkumassa kadulla patjoilla ja huoria tekemassa diileja tien sivussa. Oli siisti paasta nakemaan keskuskustaa, vaikka toiveissa olikin alunperin treenata viela illalla...

Illalla kun paastin takaisin kampille kavi kuitenkin selvaksi, etta flunssaa puskee. Aamulla oli sitten selvaa ettei sina paivana treenata. Tapahtui perinteiset eli juuri ennen kisoja iskee lentsu ja "kisavalmistelut" menevat vituralleen. Maanantai meni puhtaasti peiton alla tv:ta luuppaillessa. Riemukasta tasta teki se etta piti kuitenkin pitaa huolta etta paino pysyy kurissa ennen kisoja. Tiistaina onneksi paasi sentaan kavelemaan Parque Villa Lobosiin (kuva). Kavely tekikin hyvaa, mutta treenit jatin suosiolla viela valiin.

Tanaan sitten vedettiin aamutreenit ja illalla tekniikkatreenit, joiden jalkeen olo ja paino olivat jo paremmalla mallilla. Torstaina olisi sitten tarkoitus vetaa viimeiset kovat treenit (ja lahes ainoat) ennen kisoja. -70kg-sarjaan "diettaaminen" on ollut hammentavan vaikeaa. Onko paikallinen ruoka liian hyvaa vai onko perati tullut lihasta?? -64kg saattaa kylla jaada historiaan meitsin osalta taman reissun jalkeen :)

Perusviikko

2008-10-17T13:08:00.000-07:00

Landella kayminen, liika syominen ja lepaaminen vieraannutti treeneista liikaa. Maanantainatreenipaiva oli kammoa. Olo oli hidas ja painava eika paini oikeen kulkenut. Ennen iltatreeneja kavaistiin Demianin, Adrianon ja kamppisten (Jade ja Damon) kanssa São Paulon pohjoispuolella olevan vuoren paalla luuppaamassa kaupunkia. Oli kohtalaisen pysayttavaa kun kaupunkia riitti horisonttiin saakka ja joka paikasta nousi hillittomia taloja. Kevyesti Helsinkia isompi pitaja.

Tiistaina ja Torstaina Demian otti meidat mukaan MMA-treeneihin Eduardo Tellesin Ninenine Jiu-Jitsu-salille. Sali, joka paljastui erittain siistiksi, sijaitsee lahella keskustaa. Demianin pysty nayttaa parantuneen huomattavasti ja erityisesti alasviennit oli natisti pohjustettu lyonneilla ja potkuilla. Telleksen pysty puolestaan oli lahes yhta hammentavaa ja erikoista kuin miehen mattotyoskentely. Repertuaariin kuului mm. hyppyalapotkuja ja spinning backfisteja. Oli siistia katsoa kun maailmanluokan naamat treenaa. Btw Telleksella oli siisti penthouse samassa talossa kuin sali.

Keskiviikkona kaytiin myos Demianin tontilla, 20min São Paulon ulkopuolella. Tontti oli toistaiseksi pelkkaa sademetsaa ja ymparilla oli suuret suojelualueet, joten talo tulee olemaan lahella luontoa. Naapurien kampista paatellen alue oli todella hyvin toimeentulevien aluetta ja todella kaunista. Demian sanoikin nauttivansa enemman luonnosta kuin kaupungin vilskeesta. São Paulo on kylla sen verran iso ja aktiivinen mesta, etten yhtaan ihmettele.

Muuten ohjelma on pitkalti : aamiainen, aamutreenit, luonas, paivaunet, hengailua, iltatreenit, syomaan, telkkaria/netissa pyorimista, nukkumaan ja aamulla sama uusiksi. Toisaalta paikallisella treenitahdilla ei hirvittavasti enempaa kaipaakaan ja muutama pieni reissu kaupungilla viikossa on tarpeeksi.

Ruokakulttuuri on muuten mieleton Paulossa. Kaikkeen tekemiseen liittyy syomista ja kun syodaan niin silloin syodaan paljon. Onneksi kampan lahella on sushi paikka missa kiintealla 30 realin hinnalla saa tilata kaikkea niin paljon kuin jaksaa. Nain saa syoda paljon, mutta terveellisesti. Takaisin tulen todennakoisesti siina kunnossa ettei -64kg:isiin ole hetkeen asiaa :) .

VILLE

Kuosittautuminen Casa Brancassa

2008-10-14T04:41:00.001-07:00

4:n paivan kovan treenaamisen jalkeen akatemian mustavyo Matheus kyseli kiinnostaisiko meita lahtea hanen kotipaikkaan Casa Brancaan. Tietenkin suostuimme ja sovimme lahtevamme perjantai aamuna.
Casa Branca sijaitsee noin 200km pohjoiseen São Paulosta ja on about Porvoon kokoinen mesta.

Tarkoitus oli perjantaina treenata, lauantaina uida, saunoa ja syoda ja sunnuntaina ajaa takaisin. Matkat olivat melko kivuttomia hyvakuntoisten teiden ansiosta ja kahta kaistaa ajettiin kolme autoa rinnakkain.

Paikan paalla todettiin etta Matheuksen perheen kesakamppa on aivan helvetin hieno altaineen ja grillikatoksineen. Altaaseen paasya joutui kuitenkin odottamaan silla olimme luvanneet treenata Matheuksen veljen kanssa. Pikaisen syomisen ja Matheuksen tadin keittamien kahvien jalkeen oli aika katsastaa paikallisen jiu-jitsun taso.

Siirryimme hillittomaan urheilukeskuskompleksiin, jossa ensin vedettiin punttitreeni ja sitten jiu-jitsua paikallisen tiimin kanssa. Tiimi oli aikaisemmin ollut Matheuksen ja hanen veljensa Tavelan(?) Matheus & Tavela Gold Team, mutta kun Matheus siirtyi Brasaan piti nimi muuttaa vain Tavela Gold Teamiksi. 8 hengen treeneissa oli 3 mustavyota ja totta kai gringot laitettiin ottamaan 3 eraa putkeen eri mustavyon kanssa. Murheellistahan se oli. Katalat brassit keksi vasyttaa lankkarit ensin puntilla ja sitten noyryyttivat meita vasyneita parkoja painiessa. Loput pari eraa sai onneksi hyvaa mielta alemmilta vyoarvoilta. Alkava kesakin tuntui treenatessa. Lahti varmaan 3kg tunnin aikana...

Illalla kaytiin paikallisessa menomestassa, joka oli itseasiassa pitseria. Pitsaa, pari binia ja kampille goisaamaan.

Launtaina keskityttiin levyttamiseen ja chillailuun. Sauna lampiamaan ja altaaseen. Mahtavaa. Kolmen tunnin uimisen ja saunomisen jalkeen valmiiseen poytaan syomaan grillisapuskaa ja pelaamaan bilista Matheuksen perheen ja kavereiden kanssa. Kyyti oli myos biliksessa kylmaa.
Pienien paivaunien jalkeen oli taas mentava syomaan. Talla kertaa naapuri kylaan São Jose de Rio Pardoon, joka paljastui hieman isommaksi paikaksi. Hampurilaisia, muutama kalja ja taas oltiin valmiina nukkumaan. Kunnon bilettajia.

Sunnuntaina palattiin freeseina ja hyvin syoneina bakkiin São Pauloon ja pelattiin jo ennakkoon maanantain treeneja. Kaiken sen syomisen jalkeen ensimmaiset treenit tulisivat olemaan helvettia. Ja sita ne myos olivat...

Liikennekoulu Sao Paulo

2008-10-08T06:09:00.000-07:00

Adrinano, heppu jonka luona budjaan taalla, on siita asti ku tulin puhunut uudesta autostaan. Eilen oli sitten paiva jolloin auton sai noutaa ja Adriano sumpli miten homma hoidetaan. Matkalla Shopping Villa Lobosiin (kauppakeskus) Adriano keksi kysya "Ville you know how to drive a car?". Johon vastasin etta totta kai osaan. Siitakos riemu repesi Adrianolle "Good, good, then you drive this car to my place and I'll drive the new car!". Tassa vaiheessa piti viela tsiigata ulos takapenkilta ja varmistaa millaisesta liikenteesta oli kyse. "No way man. The traffic here is crazy", totesin. Hetken pyytelyn ja inttamisen jalkeen koko auto yllytti meitsia ajamaan. Seuraavaksi huomasinkin luvanneeni hoitaa homman, silla ehdolla etta Rafinha tulee meitsin kyydilla etten eksy tai kuole yksin.

Se mika paikallisessa liikenteessa on erikoista on etta vaikka autoja on aivan helvetisti (siis oikeasti aivan helvetisti), niin homma rullaa yllattavan tehokkaasti. Pitkalti sen takia, etta punaisiin valoihin ei pysahdyta ellei oikeasti ole pakko. Stop-merkit ohitetaan poikkeuksetta pysahtymatta. Kaistaviivoja kaytetaan arvioimaan monta autoa suunnilleen mahtuu samaan suuntaan (Adrianon bravuuri on ajaa kaistaviivan paalla jos liikenne sen salliin) . Jalankulkijoille ei todellakaan pysahdyta antamaan tilaa. Kaikki tietysti on saestetty aanitorvilla ja autojen valissa pujottelevilla moottoripyorilla. Tahan sitten Suomipojan pitaisi menna pikkuisella Volkswagenilla tutustumaan. Tietenkin kello oli 16.00 ja liikennetta niin perkeleesti.

Rafinha parka oli jo peloissaan ennen kuin auto edes liikui. Tarpeeksi royhkealla tyylilla ja Adrianon perassa kiinni roikkumalla ajaminen kuitenkin sujui melko mallikkaasti. Tietenkin Adriano ajatti meidat pikkukatuja pitkin jonkin todella persaukisen pienteollisuusalueen lapi, joka oli taynna kodittomia. Kelasin joka kerta kun joutui pysahtymaan etta kohta joku lavayttaa sivuikkunan AK:lla sisaan ja ryostaa meidat :). 10 minuutin ajon jalkeen ajaminen alkoi olemaan itseasiassa melko mukavaa ja riemukseni hiffasin tuntevani jo lahiseutua aika hyvin. Perilla muistin etta olin aiemmin jattanyt ajokortin matkalaukkuun silta varalta ettei kaikki henkkarit mene kerralla jos lompakko lahtee. Tama olisi varmasti ollut mukava selittaa jos poliisi olisi pysayttanyt.

Mita hommasta jai kateen? Usko siihen etta taalla liikenne olisi helvetin paljon tukkoisempaa jos kaikkia saantoja noudatettaisiin niinkuin Suomessa. Taalla ei nae vihaisia kuskeja (ainakaan viela ei ole tullut vastaan) vaikka kiilattaisiin eteen tai ajettaisiin ohi keskiviivaa myoten valoissa. Kaikessa kaoottisuudessaan ja alyttomyydessaan se sopii tahan kaupunkiin taydellisesti.

VILLE

Treenia, Treenia

2008-10-05T04:50:00.000-07:00

Torstain treeneista selvittyani ja unimaratonin nukuttuani oli edessa perjantain harjoitukset : 11.30 lukkopaini ja 19.30 BJJ. Molemmat treenit oli lopulta vapaata sparria (iltatreenit piti olla ohjatut, mutta vetaja jai auttamaan Demiania venyttelyssa). Kevyen omatoimisen lammittelyn jalkeen otettiin eria ilman kelloa. Kyyti oli kylla kylmaa parin ruskea- ja mustavyon kyydissa. Kavereiden herkkyys pienimpiinkin liikkeisiin on kasittamatonta. Viela murheellisempaa on 8 minuutin turpasaunan jalkeen kuulla "Very good jiu-jitsu, very good" :) . Tempo on kova ja suurimpana erona Suomeen tuntuu olevan selkea tekemisen ja lepaamisen rytmi. Ensin rajahdetaan johonkin suoritukseen, otetaan positio ja jaadaan hetkeksi lepailemaan ja vaijymaan seuraavaa iskua. Muitten sinivoiden kanssa painiminen on ollut tasaista.

Tama viikonloppu on menty todella kevyesti. Lauantaina kavin venyttelemassa noin 45 minuuttia, noudattaen kaikkien Brasilian kavioiden ohjetta ottaa alussa rauhassa vaikka tuntuisi etta jaksaa vetaa kahdet treenit joka paiva. Ensi viikolla pikkuhiljaa ruvetaan nostamaan tahtia kun jetlagit ja pahin kulttuurishokki alkaa hellittaa.

Treeneja ennen ja niiden jalkeen ollaan muutaman kerran kayty syomassa açaita, marjaa jota nautitaan pirtelomaisena mehuna tai soseena. Etukateen kehuja kuulleena odotin innolla sen syomista, enka pettynyt. Torkean hyvaa. Ehka lahimpana vertauskohteena harmalaiselle on mustikka. Tata pitaisi ehdottomasti saada Suomeen. Ruoka on muutenkin taalla todella hyvaa ja melko edullista. Buffet tyylisia ruokapaikkoja on pilvin pimein ja hinnat ovat kohdillaan. Paino on, hyvasta ruuasta huolimatta, pysynyt aikalailla samoissa kuin lahtiessa. Tosin punnitus tapahtuu paikallisessa apteekissa, koska Adrianon kampilla ei vaakaa ole, mika vaikeuttaa painon tarkempaa seuraamista.

Jatketaan...

VILLE

Perilla ollaan!

2008-10-03T10:34:00.000-07:00

Matka alkoi lupaavasti kun lentokentalla kuulutettiin, etta Frankfurtin lento on myohassa siella vallitsevan saan takia. Vajaa tunti myohassa paastiin kohti Frankfurtia ja lopulta saatiin sen verran otettua kiinni etta perilla oltiin noin 45 minuuttia alkuperaisesta. Paskan laskeutumisen jalkeen tykitin Lufthansan transit-tiskille missa kukaan ei puhunut kunnolla englantia eika suostunut tekemaan check-in:ia jatkolennolle. Sen verran sain ohjeita etta lopulta loysin portille, josta jatkolento Pauloon lahti. Pitkan check-in jonon jalkeen virkailija ilmoittaa ettei voi ottaa minua lennolle ellei paluulippu ole 3kk paasta (omanihan oli 30.7.09 :) ). Ehdin ajatella etta tahan se nyt jaa ja saan etsia hotellin ja ruveta selvittamaan asiaa. Lopulta kuitenkin parin puhelun jalkeen kaikki olikin OK ja sain boardarit. Lento meni suurinmilta osin valvomiseksi, mutta meni silti hammentavan nopeasti.

Perilla Paulossa oli mukavaa vaihtelua istumiselle kun jonotti 1,5 tuntia rajatarkastukseen ja matkatavaroiden noutoon. Sain tekstarin Samarilta etta taksikuski odottelisi minua terminaalin McDonald´sissa. Reilun 1,5 tunnin odottelun jalkeen paatin, etta koska taksikuskia nay ja Demian ei vastaa puhelimeen, otan oman taksin, kerron osoitteen ja toivon parasta etta kuski tietaa mihin mennaan. Puolessa valissa matkaa Demian onneksi soitti ja kertoi kuskille kunnon ohjeet. Tuntia myohemmin kapusin Demianin salin portaita ylos. Perilla. Viimeinkin.

Ensimmaiset treenit oli noin 20 minuutia siita kun saavuin ja paatin liittya mukaan sillakin riskilla etta olin nukkunut noin 4 tuntia ja todella kuiva lennon jaljilta. Treenit kuitenki kulkivat omalla painollaan ja turpaan tuli niin purppura-, ruskea- kuin mustavyolta. Hieno fiilis. Siita syomaan ja sitten Adrianon kampille lepaamaan ennen illan treeneja.

Nukkuttuani 2 tuntia paivaunia kavi selvaksi etta nyt taytyy ottaa nukkumisia kiinni, joten ilmoitin kamppikselleni Damonille etten tule iltatreeneihin vaan nukun univelat pois. Hyvin nukuinkin silla mentyani paivalla klo 14 nukkumaan, herasin seuraavana aamuna klo 9. Tanaan treenattiin vapaat painit aamulla ja nyt lepaillaan illan treeneja varten.

Kyllahan tahan elamanrytmiin voisi tottua!

VILLE