Asiaa puistoista ja kisoista

São Paulo on täynnä rakennuksia. Toinen toisissaan kiinni olevia pientaloja ja hillittömiä tornitaloja, jotka nekään eivät kovin suurta tilaa ympäriltään vie. Trendi tuntuukin olevan rakentaa ylöspäin alueella, jossa majailen. Kaiken keskelle on kuitenkin jätetty suurempia puistoalueita, joihin voi paeta ahtaita katuja ja erityisesti tälle kaupungille ominaista liikennettä. Toisin kuin Helsingissä, jossa puistot on pääasiassa tyhjiä viheralueita, täällä puistot on täynnä harrastusmahdollisuuksia ja ennen kaikkea täynnä ihmisiä. Viikonloppuisin tuntuu, että kaikki ovat puistossa juoksemassa, pyöräilemässä, skeittaamassa tai pelaamassa jotain. Ja kyllä ne muutama pussikaljan vetäjä täältäkin löytyy. Puistot ovat todella hyvin hoidettuja, niillä on aukioloajat ja paljon työntekijöitä ohjaamassa ja valvomassa jengiä. Pilliä tulee steveiltä huolella jos perseilee väärällä tiellä.


Adrianon kämppää lähimpänä on Parque Villa Lobos noin puolentoista kilsan päässä. Yleensä puistoon tulee mentyä vain kävelemään aurinkoon, chillamaan ja katsastamaan paikallisten naisten anatomiaa. Välillä messiin tulee koripallo, jonka pelaaminen auringossa on tosin helvetillistä ja loppuu viimeistään kahden pelin jälkeen :). Mukavaa vaihtelua treeniin kun ei tarvitse murehtia kuristumisesta tai nivelten vääntämisestä.

Tämä viikko on mennyt painoa pudotellessa ja yrittäessä treenata kovaa, sillä tänä viikonloppuna on subbarikisat, joihin on tällä kertaa saatu peräti ilmoittauduttua (kiitos Rafinha!). Kisat on sopivasti karnevaalien jälkeen, joten saa nähdä tuleeko kukaan muu tappelemaan vai toipuuko jengi vielä kekkereistä. Myös viikon päästä näistä karkeloista olevat Paulistat saattaa verottaa populaa. Paulistat myös varmistavat sen ettei tarvitse turhaan miettiä syömistä kisojen jälkeen, sillä paulistoihin pitäisi pudottaa vielä pari kiloa lisää. Markkasen poika alkaa tosin olla sen verran potrassa kuosissa, että saa tehdä duunia -70 kilosiinki. Mä lupaan tosin kokeilla täällä skabata -76kg:ssä jossain pienemmissä skaboissa (ei, en ole vaihtamassa painoluokkaa). Niitä odotellessa joutuu kattomaan surkeana vierestä ku muut tunkee pitsaa naamaan. Ja lähettäkää nyt joku rahkaa tänne! On nimittäin berberistä pudotella ilman vakiodiettisafkoja :D. Sellasta. Mä kirjottelen kisoista kun ne on paketissa.

Ville

Muuttomiehenä, rekisteröitymisvaikeuksia...

Viime viikolla kuulin pitkästä aikaa pahaenteisen "Mitä teet viikonloppuna?"-kysymyksen. Tietenkään mitään ei ollut ohjelmassa ja hetkeä myöhemmin olin lupautunut jeesaamaan Ruin ja Danin muutossa :D. Joitain asioita ei ilmeisti pääse karkuun edes 11 000 kilometrin päässä...

Lauantain muutto paljastui kuitenkin todella helpoksi, sillä uuden talon talonmies oli todella pilkunviilaaja muuttoajasta 8.00-12.00. Pari autollista siirrettiin ja tietenkin ensimmäisen reissun jälkeen ilmoille ponnahti kysymys "Onko teistä kumpikaan ajanut täällä autolla?". 10 minuuttia myöhemmin olin kolmatta kertaa Sao Paulon survival-of-the-fittest-liikenteessä ja tällä kertaa keskustan liikenteessä, ei laitakaupungissa (myöhemmin myös muistin, ettei ajokortti ole mukana). Pienten semikuumotusten jälkeen kuitenkin homma alkoi tuntua ihan mukavalta ja lopulta olisi halunnut ajaa lisää. Keskustan tornitalojen välissä mutkittelevalla korotetulla motarilla tuli taas mieleen, ettei pari vuotta sitten olisi itseään siihen tilanteeseen kuvitellut. Oli myös ilo jeesata Ruita ja Dania, jotka ovat jeesanneet mua ja Jonnya täällä paljon!

Muutosta kämpille palattua huomattiin, että ukkosmyrsky oli pistänyt meidän korttelista sähköt poikki ja kämpillä pimeessä kökkimisen sijaan suunnattiin kauppaan ostamaan kynttilöitä. Tietysti kun päästiin takasin, ja oltiin sytymässä kynttilöitä, sähköt tuli takaisin. Yöllä näytetty UFC oli turvattu. Ja Adrianolta tuli pakolliset vittuilut tuoksukynttilöistä (kaupassa ei ollut muita (seli seli)).

Ubatuban skabat meni persiilleen, koska en saanut ketään lopulta jeesaamaan ilmoittautumisen kanssa. Ongelma oli, ettei maksua voinut hoitaa muuta kuin maksamalla pankin tiskillä tietylle tilille ja sen jälkeen faksaamalla tiedot ja kuitti kisajärjestäjille. Asiaa oltiin kovasti järkkäämässä parina päivänä, mutta lopulta kukaan ei sitten jeebonnut meitsin ilmoittautumisen kanssa... Jatkossa täytyy varmaan hoitaa ilmottautumiset reilusti etuajassa ettei viimesinä päivinä tarvitse luottaa kenenkään apuun. Sori Jyri, nyt jää finlandês-perinteet noudattamatta...

Ville

Diz-N-Dat...

Vihdoin ja viimein alkaa olla taas kisoja horisontissa. Vuoden vaihteen molemmin puolin täällä chillaillaan ilmeisen paljon. Jengiä on treeneissä paljon vähemmän ja porukka matkustelee paljon, mutta nyt alkaa taas kaikki palata tatameille ja siten myös kisakausi alkaa taas pian.

Omassa kalenterissa ensimmäisenä koitoksena tulee olemaan 14.-15.2 Ubatubassa järjestettävät subbari/BJJ-skabat, joista tosin aion osallistua vain subbariin. Alkuperäinen idea oli mennä molempiin, mutta Demian sanoi että kannattaa osallistua vain lauantain subbariskaboihin, bilettää niiden jälkeen ja chillailla sunnuntaina. Eihän mestarin sanaa käy kieltäminen :D, joten näin mennään. Maaliskuussa on ensimmäinen Etapa Paulista, joten se on todennäköisesti sitten ensimmäinen BJJ-skaba tälle vuodelle.

Treeniä on tullut tahkottua se 10x/vko eli ainakaan siitä ei pitäisi jäädä kiinni skaboissa. Subbaria on tullut vedettyä hieman enemmän viime aikoina, koska Rafinha on menossa Brasilian ADCC-karsintoihin ja meitsi on samaa painoluokkaa niin oon paininut paljon Rafinhan kanssa. Vastavanlaista virtuoosia ei pitäisi meikäläisen sarjoista löytyä, ainakaan toivottavasti :).

Demian on valmistautunut omaan 21. päivä olevaan matsiinsa myös täällä ja hyvältä näyttää. Rafael Alejarra (Wanderlein kuntovalmentaja) on ollut ruoskimassa Demiania täällä ja kondis pitäisi Dempalla olla kohdillaan. Tällä viikolla Demian lähtee Las Vegasiin viimeistelemään ja sieltä englantiin antamaan Chael Sonnenille pahaa mieltä.

Akikin pääsi mestoille ehjänä. Suomi oli meitsillä ensimmäisen päivän todella kohmeessa, mutta parin päivän jälkeen puhuminen sujuu taas ihan mainiosti. Ihan jees kun pystyy vääntää suomea taas pitkästä aikaa jonkun kanssa, vaikka brassit kokoajan sanookin "para falando finlandes".

Eilen oltiin samba-bileissä keskustassa ja pakko myöntää, että täällä osataan bilettää huolella. Toisin kuin Suomessa jengi osaa tanssia perkeleen hyvin ja samba on huomattavasti siistimmän näköistä kuin jurri-tekno, johon itsekkin aika ajoin tulee sorruttua :D. Ja naiskauneus oli myös häikäisevää, toisin kuin tällä alueella missä me budjataan. Tänään pidetään ansaittu välipäivä treeneistä ja loppuviikko rankaistaan taas perinteiseen malliin. Sellasta...

Ville