Kello on 6 aamulla, humalatila on tukeva, autossa soi Jenni Vartiainen(?), Johnny julistaa olevansa rakastunut ja ollaan matkalla takaisin kämpille São Josen yöelämästä. Mitä helvettiä tapahtui rentouttavalle leporeissulle maaseudulla?? Palataan noin 12h taaksepäin...
Saavumme Johnnyn kanssa Tieten bussiterminaalille taksilla noin 45 minuutin ruuhkassa jumittelun jälkeen ja toivomme, että löydämme oikean bussin ja että joku on meitä vastassa jos/kun pääsemme perille Sao Jose dos Camposiin. Meitsin portugali näköjään riittää jo selvittämään missä on meidän bussiyhtiön lipunmyynti, sillä löydämme sen pienellä kyselyllä. Pari seuraavaa vuoroa on täynnä, joten joudumme odottelemaan noin 40 minuuttia.
Dösä on onneksi mallia express bus, eikä mallia intialainen täyteen pakattu vanha ruoska. Matka oli itseasiassa tosi jees ja meni nopeasti musaa kuunnellessa ja maisemia pällistellessä... Ensimmäinen yllätys oli, että Sao Jose dos Campos ei todellakaan ole mikään pikku maalaiskylä vaan vähintään Helsingin kokoinen mesta. Perillä huomasin, että Fabion numero johon lähetin viestin meidän tulosta, ei toiminut. Onneksi huomasin, että käytin Sao Paulon suuntanumeroa ja pienen säädön jälkeen sain Fabion kiinni. 10 minuuttia myöhemmin oltiinkin autossa matkalla Fabion vanhempien kämpille.
Alkuperäinen idea rentoutumisesta ja lepäämisestä lensi roskakoriin noin minuutissa kun päästiin autoon. Fabio alkoi heti kertoa, että illalla on kahdet hyvät bileet joihin olimme kuulemma menossa :). Kämpillä käytiin nopeasti kääntymässä ja jättämässä tavarat. Fabion vanhemmilla oli todella siisti kämppä Jacarei nimisessä kylässä noin 10 minuutin päässä Sao Jose dos Camposista.
Ensimmäiset bileet paljastuivatkin kotibileiksi, joihin maksettiin 25$r sisään, jonka jälkeen kaikki ruoka ja viuna oli ilmaista. Kotibileet oli näyttävästi järjestetty. Paikalla oli kokkeja, baarimikkoja, dj ja järkkäreitä. Hyvä paikka ottaa pohjat ennen baariin siirtymistä. Hämmentävästi Sao Josessa tyyliin kaikki puhuu englantia, koska kaupungissa on paljon kansainvälisiä yhtiöitä. Oli siis outoa kun kaikki tulivat jauhamaan. Suomalaiset juomatavat eivät onneksi erottuneet paikallisista vaan kaikki vetivät ihan hyvällä tahdilla brenkkua. Ainoa minkä aiheutti pahennusta oli Johnnyn läikyttämät viunakset ja meitsin suoraan pullosta- ja koko pullon yksin juominen...
Tukevan pohjan jälkeen siirryttiin paikalliseen menomestaan Anexoon, johon oli ilmeisen vaikea päästä sisään. Onneksi Fabion tuttu ilmeisesti omisti kyseisen mestan, joten sisään päästiin ilman suurempaa odottelua. Sisällä oli jengiä aivan helvetisti, suurin osa luojan kiitos yhtä humalassa kuin me gringotkin. Fabio järkkäsi jostain meille Vippi-rannekkeet, jolla pääsi vähemmän täydelle vippipuolelle. Fabio toi myös mukanaan pullon Smirreä ja pari tölkkiä red bullia, joka tuli lähinnä väriksi. Sana levisi meistä gringoista ja jengi tuli jatkuvasti höpöttämään. Loppuillasta piti tilata vodkashotteja, jotka kuitenkin tuli pienissä tuopeissa :). Loppuillan muistikuvat on hatarat varmaankin näistä "vodkashoteista" johtuen. Näin päästiin alussa kuvailtuun tilanteeseen. Rentoutuminen muuttui lennosta biletykseen...
Seuraavana "aamuna" kammodarrassa oli hienoa lounastaa Fabion perheen kanssa. Onneksi vanhemmat olivat ymmärtäväisiä ja vain naureskelivat. Fabion faija oli innoissaan kun lahjoitin pullon tervaviinaa heille ja esitteli baarikaappiaan ylpeänä :). Tukevan lounaan jälkeen siirryttiin Fabion ystävien republicaan grillaamaan. Republica-sanaa käytetään kommuuneista täällä. Tämän republican asukkaat keskittyvät työntekoon ja juhlimiseen vapaalla. Kämppä oli viikonlopun jäljiltä täynnä tyhjiä pulloja ja jannutkin vaikuttivat väsähtäneiltä. Tosin kun grilliä alettiin lämmittää kaverukset kiikuttivat 2 koria kaljaa pihalle ja aloittivat uudelleen.
Päivän kohokohta oli Sao Paulo FC:n viimeinen ottelu, jossa ratkesi mestaruus Sao Paulolle. Yllättäen paikalla olleet naiset olivat enemmän kiinnostuneita ottelusta ja fanaattisempi faneja kuin äijät. Jäbät keskittyivät dokailuun ja toistensa altaaseen heittelyyn :). Ottelun ratkettua kaupunki oli täynnä ilotulitteita, tööttääviä autoa ja jengiä lapsista vanhuksiin SPFC-paidat päällä juhlimassa kaduilla. Pääkatu oli suljettu ja aivan tukossa ihmisiä tanssimassa ja dokaamassa kadulla. Pari kertaa tuli pahaa silmää, koska meitä ei juuri napannut jengin laulut ja lipunheilutukset... Darra painoi ja vaffasti.
Alunperin oli tarkoitus palata jo sunnuntaina, mutta yllätys yllätys Brasseissa hommat ei aina suju niinkuin on suunniteltu, joten olimme vielä yhden yön Fabion porukoilla ja aamulla työmatkalla Fabio pudotti meidät bussiasemalle. Olimme pari tuntia myöhemmin kämpillä hyvissä ajoin ennen aamutreeniä, joten paheitten viikonlopusta jouduttiin maksamaan heti aamutreeneissä...
