sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Circuita Paulista NoGi 30.11



Toiset Brasilian kisat takana. Talla kertaa paikkana Paulista Tênis Clube ja lajina lukkopaini. Paikalla tullessa kaikilla ottelijoilla oli git paalla, mista aiheutui pienoinen paniikki, etta ollaanko nyt ihan vaarassa mestassa. Yksi katsojista onneksi selvitti, etta ennen subbariskaboja oli masters & juniors kisojen sarjoja muutama. Noin vartin odottelun jalkeen kutsuttiin vaa'alle ja painosta jaatiin nayttavasti 2kg alle.

Vastustajien joukossa oli ainakin pari tuttua naama edellisista kisoista ja yksi kanadalainen, joka kylla nayttikin kaikkea muuta kuin paikalliselta. Mun matsi oli viimeisena alkuerista ja vastassa oli todella vaffan nakoinen jassikka. Ensimmaisen pystypainisetin jalkeen kavi selvaksi ettei janssoni ole vain vaffan nakoinen vaan on myos melko helvetin vaffa. Kauaa ei mennyt kun jannu nosti mut ilmaan ja lavaytti tonttiin. Hetken pelasin hookki-guardia ja yritin hakee lopetuksia. Jannu yritti tehda mulle pariinkin otteeseen suoraa nilkkalukkoa jalat ristissa ja Adriano huusi paa punasena yleisossa "tapout tapout" ja ma kelasin, etta se meinasi etten riko jalkaa ja naytin ettei tahan tarvii taputtaa. Jos olisin taputtanut jannu olisi hylatty laittomasta tekniikasta ja tata Adriano oli tarkoittanut. Ma en ollut ihan saletti, etta saiko jalat nyt ristia vai ei ja en taputtanut. Paasin pois ja ohitin, kaveri paasi jostain pystyyn ja vei uudelleen tonttiin. Rupesin uudelleen hookki-guardista rakentamaan ja sain paikan omoplataan, jolla ajattelin sweepata jannun. Hammentavasti sainkin sen niin tiukalle, ettei jannu paassyt karkaamaan ja tunsin etta kaverin kadesta havisi voima. Samalla kaveri taputtikin, mutta tuomari seisoi ihan helvetin kaukana ja huusin etta jannu taputtaa. Varmaan 10 sekunttia sain pitaa lukkoa kiinni ennen kuin tuomari keskeytti ja pyysi laakarit katsomaan vastustajan olkapaata. Ensimmaisesta siis voitto omoplatalla, vaikka olinkin taysin vastaantulija matsissa.

Toinen matsi oli noin 15min myohemmin. Vastustaja jujitti oudosti otelleen kanukin ensimmaisessa matsissa ja olin melko varma, etta heti kun se saa tilaisuuden niin se vetaa guardiin. Ja niinhan siina myos kavi. Guardista kaveri ei sen kummempaa vaaraa osoittanut ja puolittaisesta juji-yrityksesta paasin pystyyn ja ohittamaan avointa guardia. Kolme kertaa olin jo saanut kontrollin sidesta ku jannu jostain sai tuotua jalan valiin ja kolmannen kerran jalkeen nousin hatikoidysti yhden kaden varassa ja ajattelin ohittaa kun samassa huomasin jaaneeni triangeliin. Hetkea myohemmin joutui taputtamaan tyhmaan virheeseen. Eli aivan kuten ensimmaisessa ottelussa mutta toisin pain. Kaveri oli vastaantulija, mutta yllatti lopetuksella.

Ei siina, kisaaminen meni muuten ihan jees. Kunto on kohillaan ja rentous matseissa hyva. Viela kun saadaan hiottua pahimmat lapsukset pois ja paranneltua tekniikkaa niin ei hataa... Takaisin sorvin aareen.







torstai 27. marraskuuta 2008

Treenia ja kisavalmistelua

No niin, viela kerran muutos painoluokkaan. :D Kisojen sivuilla olevaan osallistujien tarkistus ohjelmaan oli laitettu miesten ja naisten painoluokat sekaisin eli se -66kg oli nyt sitten naisten sarja. Talla naamalla ei varmaan naisten sarjoihin paasta :D. Koko katastroofin teki taydelliseksi etta huomasin 22. paiva, etta viimeinen ilmoittautuminen oli 21. paiva. Onneksi Brasilialaiseen tapaan aikataulut ja deadlinet eivat ole niin justiinsa ja Adriano saikin pienella noyristelylla meikalaisen rekisteroitya mukaan. Nyt siis on varmaan, etta 73kg on nyt sitten se sarja. Toivotaan, etta kaikki mahdollinen saato tapahtui nyt ennen kisoja ja kisoissa kaikki menee mallikkaasti.

Viime viikolla levinnyt jalkapoyta parani treenikuntoon suht nopeasti ja viikonloppuna pystyi jo treenaamaan ihan kunnolla. Talla viikolla ei ole vapaapaivia pidetty ja tanaan pitaisi viela puristaa kovat treenit irti kropasta vaikka mestat alkaakin olla melko lopussa. Huomenna pyoritaan kevyemmin ja lauantaina levataan. Paino on talla treenimaaralla tipahtanut sinne 70kg:n pintaan eli alipainoisena todennakoisesti mennaan, mutta so not...

Kenkien pollimisesta johtuen JOUTUI ostamaan uudet kengat. Itsehan en todellakaan tykkaa kenkien ostamisesta. Varsinkaan surffi/skedepuljusta. Tottakai mukaan tarttui 3 paria surffishortseja samalla... No eipa taalla muuten rahaa uppoa juuri mihinkaan eika jaksa ihan overisti sniiduilla. Ja Adrianon mukaan ne oli ansaitut. Se riittaa mulle :)

Ville

torstai 20. marraskuuta 2008

Takapakkia

Helvetin FJJP! 17. paiva alkoi ilmoittautuminen Paulistoihin ja ihmettelin ilmottautuneiden nimia kun pisti silmaan, etta sinne oli lisatty -66kg sarja. Eli nyt sitten painosarja vaihtuu kolmannen kerran. Nyt sitten toivotaan ettei kiristelysta tule ongalmallista pikku bulkkauksen jalkeen :). Muuten hyva homma sikali, etta 66kg on huomattavasti kotoisampi kisapaino kuin 73kg...

Eilen aamutreeneissa painiessa onnistuin rikkomaan jalkapoydan. Olin parin selassa ja ohi kiitavan hetken oli jalat ristissa. Jannu yritti tehda nilkkalukkoa (triangeloimalla jalat). Siina vaiheessa ku pari sulki triangelin oli jalat jo erillaan, mutta pari repi toisella kintulla mun jalkaa edelleen. Juuri kun repeilin, etta tohon ei kylla taputa kukaan, kuului klassinen lastenruokapurkinavausaani (blop) ja mukava kipu valtasi jalkateran. Iltatreenit viela rimpuilin, mutta tanaan aamulla oli todettava, etta on pakko pitaa breikkia.

Eli nyt pitaisi pudottaa painoa rikkinaisella jalalla.

Ei kahta ilman kolmatta. Tanaan piti lahtea Demianin managerin kampille hengailemaan, kun lahtoa tehdessa rupesin ihmettelemaan mihin helvettiin olin kengat jattanyt. Pendanttina janssonina ne on aina samassa paikassa. Sen lisaksi vieressa olleet juoksukengat oli myos kadonnut. Adrianoa syytettyani tajusin, etta portti oli auki noin 5min aiemmin ja silloin joku ne on varmaan lipastanut. PERKELE! Slabarit ei kylla ollut kelvannut tai sitten rosmo on ollut korrekti ja jattanyt edes yhdet kengat.

Eli nyt pitaisi pudottaa painoa rikkinaisella jalalla ja ilman juoksukenkia. Toisaalta paskana olevalla jalalla ei vissii hirveasti lenkkia vedeta muutenkaan.

No kylla toi tan paivanen altaan reunalla auringonottokin mulle kelpaa :)

VILLE

lauantai 15. marraskuuta 2008

Perusviikko (taas)

Tajusin pari paivaa sitten ettei ole tullut kirjoteltua tanne mitaa vahaan aikaan. Tajusin myos ettei ole oikeen mitaan kirjoitettavaakaan, silla paivat on mennyt treeneissa ja kampilla levatessa. Ainoa miinus viikon treeneissa oli etten paassyt treenaamaan lukkopainia kuin yhdet treenit, silla jasonit oli paattaneet muuttaa kaksi subbaritreenia pukutreeneiksi. Subbaritreeneissa paasi pitkasta aikaa treenaamaan pystypainia, joka osottautui suht helpoksi paikallisia vastaan. Ainoastaan treeneja vetany purppura sai pari kertaa lavaytettya meitsin tonttiin. Kerran paaedella niin ettei tyrmaantyminen ollut kaukana :). Matossa jalkalukoilla saa onnistumisen iloja, kun monet ovat niista melko kujalla ja kotkalaisella on tullut myos taalla menestysta. Kaiken kaikkiaan tuntuu, etta paini on parantunut aivan helvetisti 7 viikon aikana ja monet ovat sanoneet etta kehitysta on tullut. Toivotaan etta asia on nain.

Parin tunnin paasta alkaa UFC91, jonka voi luupata telkkarista suorana paikallisen Premiere Combat kanavan kautta. Tanaan ei ressata syomisista vaan pitsaa ja jadea vedellaan samalla ku tsiigataan matseja. Erityista jannistysta tuo tietysti Demianin matsi, mutta kun on katsonut Demianin treeneja lahelta niin jotenkin ei osaa samalla tavalla jannittaa kuin Suomessa. Sen lisaksi on muutama kymppi rahaa kiinni Randylle ja Joe Stevensonille. Nippelitietona kaikille, etta Marcelo "Lapela" oli Stevensonin BJJ-valmentajana 4kk juuri ennen kuin tulin tanne ja kehui Stevensonia helvetin hyvaksi painijaksi. Kaikin puolin siisti UFC tulossa. Laitetaan fiilistelyn vuoksi Demianin tuoreet kondistreenit Alejarran kanssa Vegasista!

sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Muutos suunnitelmiin...

Muutama tunti edellisen postauksen jalkeen FPJJ:n (Federaçao Paulista de Jiu Jitsu) nettisivuille ilmestyi kisakutsu kyseisiin subbarikisoihin, joista kirjoitin. Ja vitutus oli kohtalainen kun katse osui painoluokkiin. Mita helvettia! -61kg ja seuraavana -73kg!!! Itsehan asetun juurikin kivasti siihen puoleenvaliin eli n. 66-67kg:n kisakunnossa. Suomessa -61kg ei olisi ongelma subbarikisoihin, mutta taalla painonhallinta tuntuu olevan huomattavasti vaikeampaa ja kovan treenaamisen keskella painonpudotus saattaisi johtaa palautumisongelmiin. Suunnitelmat uusiksi...

Ihan ensimmaiseksi hieman pitsaa, koska painosta ei selkeasti ole nyt stressia :D. Vaihdetaan mentaliteetti siihen, etta tekniikalla (silla vahalla mita on) mennaan ja toivotaan ettei kukaan helvetillinen morssari 80 kilon paikkeilta aio pudottaa samaan sarjaan. Pari kiloa pois ja kreatiini paalle, etta saadaan pari kiloa nestetta lihaksiin. Tietekin kreatiinia kysellessa paljastuu, etta se on laitonta Brasiliassa (syy epaselva). No lisaravinneliikkeen pojat lupasivat sita kuitenkin jarkata.

Muuten treenit on kulkenut hyvin ja oon paassyt treenaamaan parilla pienemmalla salilla, taynna janssoneita joiden tyyli on vieras. Lisaksi vierailla saleilla gringosta halutaan ottaa mittaa eli toita saa tehda ihan huolella todistellakseen paikallisille. Muuten paivat menee syomisen, nukkumisen ja tv:n katsomisen merkeissa. 10 lajitreenia viikkoon paikallisella sparrimaaralla on sellainen rasite, ettei paljon muuta kaipaa treenien jalkeen kuin safkaa ja lepoa. Nyt ei ainakaan tarvitse safkasta pihistella, mutta kylla tassa silti yritetaan syoda vaan hyvaa shittia..


Vaihteeksi hermoilemassa painoa...


tiistai 4. marraskuuta 2008

Halffia, halffia...

Viime viikon kampilla hajoilun ja loputtoman tv:n katselun jalkeen kinttu on taas kuosissa ja on aika palata sorvin aareen. Maanantaina olikin riemu rajaton kun paasi treenaamaan kunnolla. Kuun lopussa on kuulemma lukkopaini versio Paulistoista, joten seuraavat kisatkin on tiedossa.
Kiva paasta ottelemaan subbaria, silla ainakin treeneissa on tullut sellainen mielikuva, etta sita ei taalla moni tykkaa treenata ja erityisesti jalkalukot tuntuvat yllattavan monia todella hyvia jannuja. Ja meitsi ei tosiaan ole mikaan jalkalukkovirtuoosi. Painoakin on sopivasti ettei tarvitse menna alipainoisena kisaamaan. Taman viikon lahtopaino oli nimittain 73,4kg ja sarja kisoissa pitaisi olla 67kg :).

Tanne tullessa oli tiedossa etta joutuu ehka opettelemaan paremmaksi guardipelaajaksi. Alussa kun vauhti oli viela Suomen tahdissa tuntui, etta paikalliset kavelee ohi mun guardista. Nyt kuukauden jalkeen on selvaa, etta suurin aukko omassa alta pelaamisessa on half-guard. Adriano haukkuikin sen susipaskaksi ja sen jalkeen on kayty lapi teoriaa, katsottu tekniikka dvd:ta seka hiottu paria juttua noin tuhat kertaa. Nyt alkaa hommaan tulla jonkinlainen tatsi ja omalle kropalle sopivat liikkeet alkaa loytya. Pikkuhiljaa siita saattaa viela tulla sellainen positio, johon voi luottaa. Sanoin kylla Adrianolle, etta treeneissa suostun vetamaan halffiin ja pelaamaan siita, mutta matsissa sita et tule viela hetkeen nakemaan jos vain siihen pystyn vaikuttamaan. Sen verran parempi olen paalta tappelemaan.

Kisoihin varmaan lahdetaan alustavasti suunnitelmalla: alasvienti, guardista halffiin, siita haetaan kotkailaista/ohitusta sen avulla, mounttiin, selkaan ja sielta odotellaan virhetta vastustajalta tai otetaan pistevoitto. Jos joudun selalleni haetaan jalkalukkoja niin perkeleesti.
Nain siis mielikuvissa. Katotaan mihin riittaa. Aikaa on onneksi viela parantaa monia asioita ja tuntuu, etta kehitysta tapahtuu joka viikko... Jatketaan...