Kuosittautuminen Maresiaksessa

Demian on yrittänyt patistaa jengiä viemään gringot rannalle jo monta kuukautta, mutta tähän asti kaikki puheet oli jäänyt puheiksi. Viime lauantaina kuitenkin tuli äkkilähtöehdotus Maresiakseen, jossa Marcelolla on pieni surffiboksi. Marcelo on neljänkympin holleilla oleva pankkivelho, bjj-mustavyö ja viikonloppusurffari, joka oli selkeästi kotonaan rannalla ja vedessä. Harvoin törmää menestyvään uraihmiseen, joka haluaa lähteä katsomaan kun jengi skeittaa poolissa :D.

Reissuun lähdettiin lauantai-iltana ja tuttuun tapaan puolet matka-ajasta meni Sao Paulosta ulos pääsyyn, sillä liikenne oli vaihteeksi tukossa. Perille päästyä vietiin kamat kämpille ja suunnattiin baariin parille. Kaikkien hehkuttama Serena-yökerho oli suljettu, joten poikettiin pieneen baariin lähistöllä. Parin bissen ja yhden mielettömän hyvän Caipirinhan jälkeen oli kaikki kuitenkin valmiita goisaamaan, joten palattiin kämpille.

Marcelon surffikämppä on noin 200m rannasta eli rannalle meno oli kuin menisi takapihalle. Ranta on noin 3km mittainen, vuoriston ympäröimä, poukama. Vastaavia biitsejä on koko rannikko täynnä ja Marcelon mukaan Maresias ei ole se kaikkein kaunein, mutta paras ranta surffata. Omaan silmään mesta näytti täydelliseltä. Paikallisia kylässä ei hirvittävästi ollut, mikä ilmeni maanantaina kun muut olivat jo palanneet Sao Pauloon ja ranta oli kokolailla meidän. Aurinkotuolissa maatessa ja merelle pällistellessä tuli mietittyä miten kaukana kotoa sitä on ja miten helvetin hienossa mestassa. Päivä meni näyttävästi auringossa levittäessä, vedessä lilluessa ja, kyllä, bikinityttöjä pällistellessä. Illalla käytiin syömässä ja sen jälkeen auringonpolttamat gringot oli valmiita goisaamaan. Que vida boa!

Seuraava päivä mentiin pitkälti samalla kaavalla. Surffausta tuli kokeiltua ja todettua sen olevan vähän helvetin vaikeaa, mutta ainakin yksi aalto täällä pitää surffata ennen Suomeen paluuta! Rannalla levitetyn päivän jälkeen oli aika lähteä takaisin sorvin ääreen Sao Pauloon. Paluumatka taittui huomattavasti nopeammin kun ei ollut pimeää ja pystyi näkemään mielettömän kauniin vuoristotien. Taas kerran kuitenkin aikaa tuhrautui ruuhkassa Paulon päässä.

Melkein puoli vuotta tuli täyteen ennenkuin pääsin rannalle täällä :D. Nyt on postikorttimaisemat nähty ja toivottavasti niihin pääsee vielä monta kertaa takaisin. Olisi liian täydellistä jos samankaltaisessa mestassa olisi vielä korkeatasoista jiu jitsua. Tosin en tiedä mitä treenaamisesta tulisi tollaisessa mestassa... Piis aut

I Etapa Circuito Paulista 2009

Tämän viikon koitos oli Paulistojen ensimmäinen "Etapa". Viime viikonlopun kisojen jälkeen suoritettu mässäys nosti painon takaisin 73kg:n holleille eli töitä oli tehtävä ennen viikonloppua. Loppu viikosta pakki oli ihmeissään pari päivää ja viimeiselle päivälle jäi pudotettavaa 2 kiloa.

Koko viikon sää oli helvetin kuuma, joten ajattelin maata auringossa runsaammissa vaatteissa painonpudotuksena, mutta totta munassa lauantaina, kun sitä paino piti pudottaa, oli poutaa ja viileää. Eli piti jumpata paino veks. Aamulla ja iltapäivällä jumppasin noin 40min ja makasin peiton alla hikoilemassa ja illalla olin painossa.

Paikan päällä pidettiin minuutin hiljaisuus Helio Gracielle ja sen jälkeen karkelot alkoivat. Meitsin kategoria (Adulto, Masculino, Faixa Azul, Pena) oli ensimmäisten kutsuttujen joukossa. Luojan kiitos, sillä oli kiire päästä vaa'alle ja nesteyttämään. Mut oli laitettu suoraan toiselle kierrokselle eli aikaa oli ihan ookoo tankkaukseen.

Ensimmäinen ottelu oli noin 45 minuutin odottelun jälkeen. Heppu veti guardiin, jonkun aikaa yritin ohittaa ja lopulta onnistuin. Hetken pitelyn jälkeen siirryin mounttiin, josta hain kuristuksia, kunnes kaverin onnistui kaivaa halffiin ja lopulta suljettuun guardiin. Nousin ylös, avasin ja lähdin ohittamaan. Jossain kohtaa kaverin onnistui irrottaa mun toinen ote ja putosin suoraan triangeliin. Sain onneksi käden hyvin pään viereen, vaikkakin kun jannu veti päästä niin kuristus oli tiukalla. Mielessä oli kuitenkin, että matsia ei voi olla paljoa jäljellä ja minuutin siinä taisteltuani kuulin pillin tuomaripöydältä. Ensimmäinen oli paketissa 7-0 vaikka lähellä tappiota käytiinkin.

Toiseen matsiin sain kaverin, jonka kanssa olen ollut samassa sarjassa nyt jo kolme kertaa ja joka kerta kaveri vaikuttaa helvetin leuhkalta. Jasoni oli myös pärjännyt ihan ookoo. Puhuin aikasemmin Jonnylle, että haluisin matsata jannun kanssa ja lopettaa sen. No nyt se mahdollisuus lunastaa puheita, sillä hän oli seuraava vastustaja. Jalat oli ekan matsin (ja ehkä painonpudotuksen) seurauksena suht väsähtäneet, joten hetken pysty riuhtomisen jälkeen vedin guardiin (kyllä Tuomas. Luit oikein). Jannu lähti kuitenkin samalla viemään alas, joten näytti täysin siltä kuin mut olisi viety alas. En muista miten sweeppasin mutta hetken guardipelailun jälkeen pääsin päälle ja suljettuun guardiin. Jannu haki kauluskuristusta, joka oli helvetin lähellä puolustuksestani huolimatta. Lopulta kuitenkin sain sen purettua ja lähdin ohittamaan. Kun pääsin ohi pyörähdin toiselle puolelle ja pääsin selkään, josta hain kauluskuristuksen ja kaveri taputti ennenkuin ehdin edes kiristämään. 2 jäljellä.

Kolmas matsi oli semifinaali ja vastaan tuli Cobrinhan salilta afrotukkainen ja iso capoeira-taustainen jannu. Jo ennen ottelun alkua tiesin, että on pakko vetää guardiin sillä jalat on totaalisen hyytelönä. Ottelu oli niin korkea tempoinen, että muistan vain pelanneeni spiderguardia, hookkiguardia, openguardia ja halffista sweeppasin. Jossain vaiheeessa kaveri ehti kuitenkin saada ohitus pisteet, joten sweeppini jälkeen olin edelleen yhden pisteen takana. Kaverin suljettu guardi oli aika vesitiivis, enkä ehtinyt ikinä saada sitä kunnolla auki, että olisin päässyt ohittamaan. Aika loppui ja meitsin taival päättyi taas tiukasti semissä. Ja jälleen kerran heppu lopetti kaikki muut.

Vaikka syksyllä asetinkin tavoitteeksi voittaa mitalin Paulistoista, ei voinut olla tyytyväinen muuta kuin viimeisen matsiin. Viimeisessä matsissa tuli etenkin itselle todistettua, että pystyn pelaamaan guardia kisoissa ja jopa pärjäämän sen kautta. Kaksi voittomatsia olisi voinut hyvinkin mennä toistepäin ja meinasi mennäkkin. Ensi kerralla yritetään olla painon kanssa vähän skarpimpana ja paremmalla kondiksella liikkeellä!

Kaiken kaikkiaan Equipe Demian Maia hoiti kotiin 3 kultaa, 3 hopeaa ja 2 pronssia.



Ville

I Copa Nacional de Submission

No niin, vihdoin ja viimein sai tämänkin vuoden kisaamisen avattua. Ilmottautuminen näihinkään kinkereihin ei ollut kovin helppoa, mutta muutaman sähköpostin jälkeen saatiin hommat selvitettyä kisajärkkärin kanssa. Ensi viikon Paulistoihin (osavaltion avoimet) on onneksi ilmottautuminen jo hoidettu, joten ei tarvitse jännätä paikan päällä pääseekö ottelemaan vai ei :).

Vaikka kisojen järjestelyt oli etukäteen umpi perseestä, paikan päällä kaikki futasi enemmän kuin hienosti. Ottelijoille oli jopa pöytä täynnä hedelmiä ja jäissä olevia vesipulloja, muutenkin tuntu, että kisajärjestäjä yritti panostaa kisojen ulkoasuun ja sujuvuuteen.



Ekassa matsissa vastassa oleva kaveri vaikutti ulkosesti ihan kovalta. Pystyssä kaveri keskitty lähinnä tönimään päästä, tökkimällä sormilla naamaan, mikä hieman vitutti. Hetken pääpainin jälkeen kaveri yritti giljotiinia ja veti guardiin. Kuristus oli puolikas ja helppo purkaa. Ohittaessa kaveri sukelsi underhookkeineen sopivasti kotkalaiseen, joten suljin sen ja olin jo melko saletti, että homma on paketissa, mutta kaverin käsi oli sen verran hyvin etten saanut koko paino kuristukseen. Hetken korjailun jälkeen ajattelin pitää kuristuksen ja vetää guardiin, jotta kuristus kiristyisi. En kuitenkaan saanut jalkoja kaverin selän päälle ja kuristus meni vituiksi. Kaivoin samantien toisen jalan ulos triangelia varten. Kerranki onnistuin kontrolloimaan kaveria sen aikaa, että sain mun onnettoman lyhyet koivet suljettua ja hetken rimpuilun ja ylösnousemisen jälkeen kaveri joutui taputtamaan. Ensimmäinen triangelivoitto viimeinki (ja toinen guardi lopetus ever).




Toiseen matsiin vastaan tuli tuore jannu, joka oli saanu suoran paikan toiselle kierrokselle. Ottelua odotellessa silmään pisti jannun muay thai-paita ja lajiin sopiva pitkä/laiha-fysiikka. Matsissa ei kauan nokka tuhissut. Janssoni shoottasi kaula edellä mun käteen, joten pyörähdin selän puolelle vedin jannun mukaan, käsi kaulan ympäri ja hookit sisään. Kaverin puolustus oli huitoa käsillä joka suuntaan pari sekunttia ja sitten taputtaa. Ei tainnut kaveri olla ihan oikeassa paikassa vielä. No, saipahan kerrankin nopean voiton.




Kolmanteen matsiin tiesin jo kenen matsia seurata. Hintelä 16-kesänen jannu teki nopeaa jälkeä molemmista matseistaan. Kaveri veti aina halfguardiin, jota moni tekee myös Demianin salilla. Fiilis oli ihan luottavainen, sillä tätä positiota on tullut veivattua paljon päältä. Ja niinhän siinä kävi, että ennenkuin ehdin kissaa sanoa niin jannu oli alla halffissa :). Päällä oli kuitenkin hyvä fiilis ja tuntui, että kaveri ei saa sweeppiä aikaiseksi. Kerran oli ohitus melkein valmis ja mounttikaan ei jäänyt kauas. Ohitusta yrittäessä kuitenkin mokasin jättämällä jalan pystyyn jolloin sweeppi oli tarjolla ja jasoni tarttui tilaisuuteen. Selältään yritin yhtä sun toista, mutten saanut mitään loppuun saakka. Sweeppi oli lähellä ennen loppua, mutta jälleen kerran tuli todistettua miten nopeasti aika kuluu kun on tappiolla. Takkiin tuli 2-0 ja vitutti huolella, sillä liika rauhallisuus ja rentous kostautui. Finaalissa sama poikanen kuristi vastustajansa reilussa minuutissa, joten pronssi oli mun.

Matsin jälkeen kun juttellessa selvisi, että hepun faija on mustavyö ja on koulinut junnua viitisen vuotta. Ja sen kyllä huomasi, fyysinen ylivoima oli ainoa asia mikä meitsin vei noinkin pitkälle matsissa. Teknisesti tämä junnu oli selkeästi parempi.

Viikon päästä taas!

Ville