Blogiosoite muuttunut

Eli niille, joille ei vielä ole selvinnyt. Kirjoittelen nykyisin Kulmassa.fi:hin. Tarkoitus oli pitää tämä "matkablogina" ja kirjoitella kulmaan enemmän treeneistä, mutta kuten viimeaikojen hiljaisuudesta selviää on meitsin reissu pitkälti treeniä. Päivittäkää buukmarkit! Adjöö!

Elämysmatka Zona Lesteen

Rafinha treenaa viikot ja usein viikonloppuna lähtee takaisin kotiinsa São Paulon Zona Lestessä sijaitsevaan Itaqueraan. Vaikka Itaquera ei ihan täydestä favelasta menekään, on meininki hieman erilainen kuin täällä Alto Da Lapan turvassa. Rafinha on pitkään pyytänyt lähtemään mukaan ja pitkään olen siellä halunnut käydä, joten viime viikonloppuna oli viimein aika.

Sunnuntaina sompailtiin bussilla ja metrolla/junalla noin 1,5h, kunnes saavuttiin hoodeille. Kaikki paikat oli tupaten täynnä ihmisiä, koska Corinthias ja Sao Paulo FC pelasivat jonkin cupin semifinaalissa. Corinthias on nimenomaan itä-paulistanojen joukkue, joten joka paikasta roikkui lippuja ja oltiin Jonnyn kanssa tyyliin ainoat ilman Corinthias-paitaa. Ja kun Corinthias teki 2 maalia 5 minuutin sisään oli huuto ja juhliminen käsittämätöntä. Kun matsi päättyi 2-0, kadut täytty ihmisistä juhlimassa joko kävellen tai ajamalla autoa ja tööttäilemällä. Pääkatu oli liikenteeltä poikki heti matsin jälkeen ja jengi rupesi kasaantumaan poliisiasemaa vastapäätä olevaan "jäätelöbaariin" ja sen eteen.

Me oltiin menossa ostamaan juotavaa bensa-asemalta kun ovet meni kiinni ja poliisiautojen valot alkoi vilkkumaan. Jengi rupesi juoksemaan ja kiipeilemään muurien yli pakoon. Juuri kun Jonnyn kanssa pohdittiin, että pitäisiköhän ruveta itekkin juoksemaan pois, teki poliisit valinnasta helpon ampumalla paukkukranaatteja jengin sekaan. Tässä vaiheessa todettiin parhaaksi ruveta liikkumaan pois päin. Osa porukasta meni poliiseja kohti muiden juostessa pois. Rafinhan mukaan paikallisille tämä on kuulemma joka viikonloppuista viihdettä ja sen huomasi kun poliisit ajoi jengiä koteihinsa vielä 3h myöhemmin.

Paikallisista melkeinpä kaikki olivat jonkin aineen alaisina. Kokkelipäissään ajelevat Corinthias fanit oli ehkä ne vaarallisimmat kuitenkin :D. Pilvessä ajavat veteli fiilistellen ja kokkelipäät kahva pohjassa :D. Vastaanotto oli kaikkialla helvetin lämmin ja tunnelma paljon ystävällisempi kuin esimerkiksi täällä Alto Da Lapassa monesti. Tiedä sitten miten ystävällistä olisi ollut ilman Rafinhaa. Jonnya kerran luultiin poliisiksi, mikä ei ole hyvä asia niillä kulmilla, mutta muuten kaikki oli rennoissa merkeissä. Majoitus olot oli myös melko OG:t, sillä Rafinhan faijan kämppä oli kohtalainen crack-kämppä. Lalão kuitenkin sanoin siellä olevan aina tilaa meille, mikä kuvastaa hyvin mestan menttaliteettia. Paljon ei ole, mutta se vähä ollaan valmiita jakamaan.

Pääsin myös tapaamaan Sergio Moraesin, joka on Rafinhan entinen opettaja. Sergio on monille varmaan tuttu Kron Gracien voittamisesta ja paikallisessa "jäätelöbaarissa" onkin seinät täynnä kuvia kyseisestä matsista. Sergio oli huipputyyppi ja kutsui treenaamaan kun tulen taas Itaqueraan. Sergio muuten asuu edelleen Itaquerassa vaikka mahdollisuudet olisi lähteä. Myös Rafinha sanoi ostavansa sieltä talon, jos joskus on varaa. Se kertoo paljon paikasta...

Corintianos sempre!

Jonny, Meitsi ja Coca (Rafinhan isoveli)

Meitsi (paikalliseksi Crackkipääksi naamioituneena) ja "Queijo" (Rafinhan pikkuveli)

Kuosittautuminen Maresiaksessa

Demian on yrittänyt patistaa jengiä viemään gringot rannalle jo monta kuukautta, mutta tähän asti kaikki puheet oli jäänyt puheiksi. Viime lauantaina kuitenkin tuli äkkilähtöehdotus Maresiakseen, jossa Marcelolla on pieni surffiboksi. Marcelo on neljänkympin holleilla oleva pankkivelho, bjj-mustavyö ja viikonloppusurffari, joka oli selkeästi kotonaan rannalla ja vedessä. Harvoin törmää menestyvään uraihmiseen, joka haluaa lähteä katsomaan kun jengi skeittaa poolissa :D.

Reissuun lähdettiin lauantai-iltana ja tuttuun tapaan puolet matka-ajasta meni Sao Paulosta ulos pääsyyn, sillä liikenne oli vaihteeksi tukossa. Perille päästyä vietiin kamat kämpille ja suunnattiin baariin parille. Kaikkien hehkuttama Serena-yökerho oli suljettu, joten poikettiin pieneen baariin lähistöllä. Parin bissen ja yhden mielettömän hyvän Caipirinhan jälkeen oli kaikki kuitenkin valmiita goisaamaan, joten palattiin kämpille.

Marcelon surffikämppä on noin 200m rannasta eli rannalle meno oli kuin menisi takapihalle. Ranta on noin 3km mittainen, vuoriston ympäröimä, poukama. Vastaavia biitsejä on koko rannikko täynnä ja Marcelon mukaan Maresias ei ole se kaikkein kaunein, mutta paras ranta surffata. Omaan silmään mesta näytti täydelliseltä. Paikallisia kylässä ei hirvittävästi ollut, mikä ilmeni maanantaina kun muut olivat jo palanneet Sao Pauloon ja ranta oli kokolailla meidän. Aurinkotuolissa maatessa ja merelle pällistellessä tuli mietittyä miten kaukana kotoa sitä on ja miten helvetin hienossa mestassa. Päivä meni näyttävästi auringossa levittäessä, vedessä lilluessa ja, kyllä, bikinityttöjä pällistellessä. Illalla käytiin syömässä ja sen jälkeen auringonpolttamat gringot oli valmiita goisaamaan. Que vida boa!

Seuraava päivä mentiin pitkälti samalla kaavalla. Surffausta tuli kokeiltua ja todettua sen olevan vähän helvetin vaikeaa, mutta ainakin yksi aalto täällä pitää surffata ennen Suomeen paluuta! Rannalla levitetyn päivän jälkeen oli aika lähteä takaisin sorvin ääreen Sao Pauloon. Paluumatka taittui huomattavasti nopeammin kun ei ollut pimeää ja pystyi näkemään mielettömän kauniin vuoristotien. Taas kerran kuitenkin aikaa tuhrautui ruuhkassa Paulon päässä.

Melkein puoli vuotta tuli täyteen ennenkuin pääsin rannalle täällä :D. Nyt on postikorttimaisemat nähty ja toivottavasti niihin pääsee vielä monta kertaa takaisin. Olisi liian täydellistä jos samankaltaisessa mestassa olisi vielä korkeatasoista jiu jitsua. Tosin en tiedä mitä treenaamisesta tulisi tollaisessa mestassa... Piis aut

I Etapa Circuito Paulista 2009

Tämän viikon koitos oli Paulistojen ensimmäinen "Etapa". Viime viikonlopun kisojen jälkeen suoritettu mässäys nosti painon takaisin 73kg:n holleille eli töitä oli tehtävä ennen viikonloppua. Loppu viikosta pakki oli ihmeissään pari päivää ja viimeiselle päivälle jäi pudotettavaa 2 kiloa.

Koko viikon sää oli helvetin kuuma, joten ajattelin maata auringossa runsaammissa vaatteissa painonpudotuksena, mutta totta munassa lauantaina, kun sitä paino piti pudottaa, oli poutaa ja viileää. Eli piti jumpata paino veks. Aamulla ja iltapäivällä jumppasin noin 40min ja makasin peiton alla hikoilemassa ja illalla olin painossa.

Paikan päällä pidettiin minuutin hiljaisuus Helio Gracielle ja sen jälkeen karkelot alkoivat. Meitsin kategoria (Adulto, Masculino, Faixa Azul, Pena) oli ensimmäisten kutsuttujen joukossa. Luojan kiitos, sillä oli kiire päästä vaa'alle ja nesteyttämään. Mut oli laitettu suoraan toiselle kierrokselle eli aikaa oli ihan ookoo tankkaukseen.

Ensimmäinen ottelu oli noin 45 minuutin odottelun jälkeen. Heppu veti guardiin, jonkun aikaa yritin ohittaa ja lopulta onnistuin. Hetken pitelyn jälkeen siirryin mounttiin, josta hain kuristuksia, kunnes kaverin onnistui kaivaa halffiin ja lopulta suljettuun guardiin. Nousin ylös, avasin ja lähdin ohittamaan. Jossain kohtaa kaverin onnistui irrottaa mun toinen ote ja putosin suoraan triangeliin. Sain onneksi käden hyvin pään viereen, vaikkakin kun jannu veti päästä niin kuristus oli tiukalla. Mielessä oli kuitenkin, että matsia ei voi olla paljoa jäljellä ja minuutin siinä taisteltuani kuulin pillin tuomaripöydältä. Ensimmäinen oli paketissa 7-0 vaikka lähellä tappiota käytiinkin.

Toiseen matsiin sain kaverin, jonka kanssa olen ollut samassa sarjassa nyt jo kolme kertaa ja joka kerta kaveri vaikuttaa helvetin leuhkalta. Jasoni oli myös pärjännyt ihan ookoo. Puhuin aikasemmin Jonnylle, että haluisin matsata jannun kanssa ja lopettaa sen. No nyt se mahdollisuus lunastaa puheita, sillä hän oli seuraava vastustaja. Jalat oli ekan matsin (ja ehkä painonpudotuksen) seurauksena suht väsähtäneet, joten hetken pysty riuhtomisen jälkeen vedin guardiin (kyllä Tuomas. Luit oikein). Jannu lähti kuitenkin samalla viemään alas, joten näytti täysin siltä kuin mut olisi viety alas. En muista miten sweeppasin mutta hetken guardipelailun jälkeen pääsin päälle ja suljettuun guardiin. Jannu haki kauluskuristusta, joka oli helvetin lähellä puolustuksestani huolimatta. Lopulta kuitenkin sain sen purettua ja lähdin ohittamaan. Kun pääsin ohi pyörähdin toiselle puolelle ja pääsin selkään, josta hain kauluskuristuksen ja kaveri taputti ennenkuin ehdin edes kiristämään. 2 jäljellä.

Kolmas matsi oli semifinaali ja vastaan tuli Cobrinhan salilta afrotukkainen ja iso capoeira-taustainen jannu. Jo ennen ottelun alkua tiesin, että on pakko vetää guardiin sillä jalat on totaalisen hyytelönä. Ottelu oli niin korkea tempoinen, että muistan vain pelanneeni spiderguardia, hookkiguardia, openguardia ja halffista sweeppasin. Jossain vaiheeessa kaveri ehti kuitenkin saada ohitus pisteet, joten sweeppini jälkeen olin edelleen yhden pisteen takana. Kaverin suljettu guardi oli aika vesitiivis, enkä ehtinyt ikinä saada sitä kunnolla auki, että olisin päässyt ohittamaan. Aika loppui ja meitsin taival päättyi taas tiukasti semissä. Ja jälleen kerran heppu lopetti kaikki muut.

Vaikka syksyllä asetinkin tavoitteeksi voittaa mitalin Paulistoista, ei voinut olla tyytyväinen muuta kuin viimeisen matsiin. Viimeisessä matsissa tuli etenkin itselle todistettua, että pystyn pelaamaan guardia kisoissa ja jopa pärjäämän sen kautta. Kaksi voittomatsia olisi voinut hyvinkin mennä toistepäin ja meinasi mennäkkin. Ensi kerralla yritetään olla painon kanssa vähän skarpimpana ja paremmalla kondiksella liikkeellä!

Kaiken kaikkiaan Equipe Demian Maia hoiti kotiin 3 kultaa, 3 hopeaa ja 2 pronssia.



Ville

I Copa Nacional de Submission

No niin, vihdoin ja viimein sai tämänkin vuoden kisaamisen avattua. Ilmottautuminen näihinkään kinkereihin ei ollut kovin helppoa, mutta muutaman sähköpostin jälkeen saatiin hommat selvitettyä kisajärkkärin kanssa. Ensi viikon Paulistoihin (osavaltion avoimet) on onneksi ilmottautuminen jo hoidettu, joten ei tarvitse jännätä paikan päällä pääseekö ottelemaan vai ei :).

Vaikka kisojen järjestelyt oli etukäteen umpi perseestä, paikan päällä kaikki futasi enemmän kuin hienosti. Ottelijoille oli jopa pöytä täynnä hedelmiä ja jäissä olevia vesipulloja, muutenkin tuntu, että kisajärjestäjä yritti panostaa kisojen ulkoasuun ja sujuvuuteen.



Ekassa matsissa vastassa oleva kaveri vaikutti ulkosesti ihan kovalta. Pystyssä kaveri keskitty lähinnä tönimään päästä, tökkimällä sormilla naamaan, mikä hieman vitutti. Hetken pääpainin jälkeen kaveri yritti giljotiinia ja veti guardiin. Kuristus oli puolikas ja helppo purkaa. Ohittaessa kaveri sukelsi underhookkeineen sopivasti kotkalaiseen, joten suljin sen ja olin jo melko saletti, että homma on paketissa, mutta kaverin käsi oli sen verran hyvin etten saanut koko paino kuristukseen. Hetken korjailun jälkeen ajattelin pitää kuristuksen ja vetää guardiin, jotta kuristus kiristyisi. En kuitenkaan saanut jalkoja kaverin selän päälle ja kuristus meni vituiksi. Kaivoin samantien toisen jalan ulos triangelia varten. Kerranki onnistuin kontrolloimaan kaveria sen aikaa, että sain mun onnettoman lyhyet koivet suljettua ja hetken rimpuilun ja ylösnousemisen jälkeen kaveri joutui taputtamaan. Ensimmäinen triangelivoitto viimeinki (ja toinen guardi lopetus ever).




Toiseen matsiin vastaan tuli tuore jannu, joka oli saanu suoran paikan toiselle kierrokselle. Ottelua odotellessa silmään pisti jannun muay thai-paita ja lajiin sopiva pitkä/laiha-fysiikka. Matsissa ei kauan nokka tuhissut. Janssoni shoottasi kaula edellä mun käteen, joten pyörähdin selän puolelle vedin jannun mukaan, käsi kaulan ympäri ja hookit sisään. Kaverin puolustus oli huitoa käsillä joka suuntaan pari sekunttia ja sitten taputtaa. Ei tainnut kaveri olla ihan oikeassa paikassa vielä. No, saipahan kerrankin nopean voiton.




Kolmanteen matsiin tiesin jo kenen matsia seurata. Hintelä 16-kesänen jannu teki nopeaa jälkeä molemmista matseistaan. Kaveri veti aina halfguardiin, jota moni tekee myös Demianin salilla. Fiilis oli ihan luottavainen, sillä tätä positiota on tullut veivattua paljon päältä. Ja niinhän siinä kävi, että ennenkuin ehdin kissaa sanoa niin jannu oli alla halffissa :). Päällä oli kuitenkin hyvä fiilis ja tuntui, että kaveri ei saa sweeppiä aikaiseksi. Kerran oli ohitus melkein valmis ja mounttikaan ei jäänyt kauas. Ohitusta yrittäessä kuitenkin mokasin jättämällä jalan pystyyn jolloin sweeppi oli tarjolla ja jasoni tarttui tilaisuuteen. Selältään yritin yhtä sun toista, mutten saanut mitään loppuun saakka. Sweeppi oli lähellä ennen loppua, mutta jälleen kerran tuli todistettua miten nopeasti aika kuluu kun on tappiolla. Takkiin tuli 2-0 ja vitutti huolella, sillä liika rauhallisuus ja rentous kostautui. Finaalissa sama poikanen kuristi vastustajansa reilussa minuutissa, joten pronssi oli mun.

Matsin jälkeen kun juttellessa selvisi, että hepun faija on mustavyö ja on koulinut junnua viitisen vuotta. Ja sen kyllä huomasi, fyysinen ylivoima oli ainoa asia mikä meitsin vei noinkin pitkälle matsissa. Teknisesti tämä junnu oli selkeästi parempi.

Viikon päästä taas!

Ville

Asiaa puistoista ja kisoista

São Paulo on täynnä rakennuksia. Toinen toisissaan kiinni olevia pientaloja ja hillittömiä tornitaloja, jotka nekään eivät kovin suurta tilaa ympäriltään vie. Trendi tuntuukin olevan rakentaa ylöspäin alueella, jossa majailen. Kaiken keskelle on kuitenkin jätetty suurempia puistoalueita, joihin voi paeta ahtaita katuja ja erityisesti tälle kaupungille ominaista liikennettä. Toisin kuin Helsingissä, jossa puistot on pääasiassa tyhjiä viheralueita, täällä puistot on täynnä harrastusmahdollisuuksia ja ennen kaikkea täynnä ihmisiä. Viikonloppuisin tuntuu, että kaikki ovat puistossa juoksemassa, pyöräilemässä, skeittaamassa tai pelaamassa jotain. Ja kyllä ne muutama pussikaljan vetäjä täältäkin löytyy. Puistot ovat todella hyvin hoidettuja, niillä on aukioloajat ja paljon työntekijöitä ohjaamassa ja valvomassa jengiä. Pilliä tulee steveiltä huolella jos perseilee väärällä tiellä.


Adrianon kämppää lähimpänä on Parque Villa Lobos noin puolentoista kilsan päässä. Yleensä puistoon tulee mentyä vain kävelemään aurinkoon, chillamaan ja katsastamaan paikallisten naisten anatomiaa. Välillä messiin tulee koripallo, jonka pelaaminen auringossa on tosin helvetillistä ja loppuu viimeistään kahden pelin jälkeen :). Mukavaa vaihtelua treeniin kun ei tarvitse murehtia kuristumisesta tai nivelten vääntämisestä.

Tämä viikko on mennyt painoa pudotellessa ja yrittäessä treenata kovaa, sillä tänä viikonloppuna on subbarikisat, joihin on tällä kertaa saatu peräti ilmoittauduttua (kiitos Rafinha!). Kisat on sopivasti karnevaalien jälkeen, joten saa nähdä tuleeko kukaan muu tappelemaan vai toipuuko jengi vielä kekkereistä. Myös viikon päästä näistä karkeloista olevat Paulistat saattaa verottaa populaa. Paulistat myös varmistavat sen ettei tarvitse turhaan miettiä syömistä kisojen jälkeen, sillä paulistoihin pitäisi pudottaa vielä pari kiloa lisää. Markkasen poika alkaa tosin olla sen verran potrassa kuosissa, että saa tehdä duunia -70 kilosiinki. Mä lupaan tosin kokeilla täällä skabata -76kg:ssä jossain pienemmissä skaboissa (ei, en ole vaihtamassa painoluokkaa). Niitä odotellessa joutuu kattomaan surkeana vierestä ku muut tunkee pitsaa naamaan. Ja lähettäkää nyt joku rahkaa tänne! On nimittäin berberistä pudotella ilman vakiodiettisafkoja :D. Sellasta. Mä kirjottelen kisoista kun ne on paketissa.

Ville

Muuttomiehenä, rekisteröitymisvaikeuksia...

Viime viikolla kuulin pitkästä aikaa pahaenteisen "Mitä teet viikonloppuna?"-kysymyksen. Tietenkään mitään ei ollut ohjelmassa ja hetkeä myöhemmin olin lupautunut jeesaamaan Ruin ja Danin muutossa :D. Joitain asioita ei ilmeisti pääse karkuun edes 11 000 kilometrin päässä...

Lauantain muutto paljastui kuitenkin todella helpoksi, sillä uuden talon talonmies oli todella pilkunviilaaja muuttoajasta 8.00-12.00. Pari autollista siirrettiin ja tietenkin ensimmäisen reissun jälkeen ilmoille ponnahti kysymys "Onko teistä kumpikaan ajanut täällä autolla?". 10 minuuttia myöhemmin olin kolmatta kertaa Sao Paulon survival-of-the-fittest-liikenteessä ja tällä kertaa keskustan liikenteessä, ei laitakaupungissa (myöhemmin myös muistin, ettei ajokortti ole mukana). Pienten semikuumotusten jälkeen kuitenkin homma alkoi tuntua ihan mukavalta ja lopulta olisi halunnut ajaa lisää. Keskustan tornitalojen välissä mutkittelevalla korotetulla motarilla tuli taas mieleen, ettei pari vuotta sitten olisi itseään siihen tilanteeseen kuvitellut. Oli myös ilo jeesata Ruita ja Dania, jotka ovat jeesanneet mua ja Jonnya täällä paljon!

Muutosta kämpille palattua huomattiin, että ukkosmyrsky oli pistänyt meidän korttelista sähköt poikki ja kämpillä pimeessä kökkimisen sijaan suunnattiin kauppaan ostamaan kynttilöitä. Tietysti kun päästiin takasin, ja oltiin sytymässä kynttilöitä, sähköt tuli takaisin. Yöllä näytetty UFC oli turvattu. Ja Adrianolta tuli pakolliset vittuilut tuoksukynttilöistä (kaupassa ei ollut muita (seli seli)).

Ubatuban skabat meni persiilleen, koska en saanut ketään lopulta jeesaamaan ilmoittautumisen kanssa. Ongelma oli, ettei maksua voinut hoitaa muuta kuin maksamalla pankin tiskillä tietylle tilille ja sen jälkeen faksaamalla tiedot ja kuitti kisajärjestäjille. Asiaa oltiin kovasti järkkäämässä parina päivänä, mutta lopulta kukaan ei sitten jeebonnut meitsin ilmoittautumisen kanssa... Jatkossa täytyy varmaan hoitaa ilmottautumiset reilusti etuajassa ettei viimesinä päivinä tarvitse luottaa kenenkään apuun. Sori Jyri, nyt jää finlandês-perinteet noudattamatta...

Ville