Top 5 Paskat asiat Brasseissa :)

Seuraa avautumista aitoon lansimaalais-tissiposki-tyyliin. Kaiken hehkutuksen ja fiilistelyn keskella on syyta kayda lapi myos muutama susipaska-asia taalla paassa. Eli naita asioita kaipaan Suomesta :

5) Tiettyjen elintarvikkeiden puute

Missa on rahka?? Vasta painoa pudottaessa todellisuus iski ku joutu korvaamaan rahkat tonnikalalla, hyi helvetti. Ja raejuusto on a) torkean hintaista (14$r eli about 4e ja b) aivan umpisen paskan makuista. Toinen asia joka hairitsee on suolan maara. Kaikessa on kilo suolaa. Okei taalla hikoaa enemman ja suolanpuute pitaa saada korvattua, mutta jotain rajaa. Ja vaikka paikalliset jaatelot on torkean hyvia ja haagendazia loytyy, niin en voi olla kaipaamatta Ben & Jerrysia. Ehka saan aikaan jonkinlaisen kansanliikkeen asian puolesta. Nama muutamat miinukset pois lukien safkat on poikkeuksetta halpoja, annokset isoja ja kaikki todella hyvaa.

4) Yksi sadasta osaa edes valttavaa Englantia

Ja nyt saan kuulla, etta opettele portugalia. Kylla, oma moga etten opiskellut enemman ennen lahtoa, mutta jotain rajaa. Huvittavaa on etta moni 11v puhuu sujuvaa englantia, mutta monet vanhemmat eivat ollenkaan. Kaupoissa tasan 1 ihminen on pystynyt auttaamaan/palvelemaan englanniksi. "Fala ingles??"-kysymys onkin melko turha ja tata seuraa yleensa meitsin portugali/elekieli/erinaiset piirustukset, etta saan asian hoidettua. Tama menee suurimmilta osin omaan nilkkaan, mutta vituttaa silti. Ja kylla, opiskelen kielta minka treeneilta kerkean ja minka saan paksuun kalloon ahdettua.

3) Taloissa ei ole lammitysta

Tajusin vasta toisena paivana ettei kampassa ole yhta ainutta patteria. Eli kun ulkona on 14c niin sisalla on about samanverran. Monena aamuna on saanut palella kuin Suomessa talvella kun on jattanyt ikkunan auki yoksi. Toinen ongelma minka tama aiheuttaa on se, etta jos ulkona on kosteaa niin sisalla on kosteaa ja mikaan ei kuivu. Alkuvaiheessa yhden gi:n kanssa oli taysin saasta kiinni mentiinko iltatreeneihin kuivalla vai maralla gi:lla. Ensimmaisella viikolla telkkaria katsottiin peiton alta huppari paalla, koska sisalla oli murheellisen kylma. Ja laattalattia on aina kylma.

2) Amãnha, amãnha...

Etukateen oli jo tiedossa paikallisten elamanrytmi ja aikataulujen venyttaminen. Normaalisti tama elaman rytmi on loistava, eika tarvitse ressata oikeastaan mistaan, mutta kun jotain pitaisi oikeasti saada hoidettua niin alkaa jatkuva huomenna, huomenna-asenne kaymaan hermoille. Esimerkkeja : gi piti saada seuraavana paivana tilauksesta ja lopulta jatkuvan hiillostamisen jalkeen sen sai perati viikossa. Muistitikku minka lainasin eraalle hepulle on nyt kolmatta viikkoa silla tiella. Se oli tarkoitus saada samana paivana takasin :). Nyt kun on saanut kaikki pakolliset hankinnat hoidettua niin ei niin haittaa vaikka hommat vahan venyy.

1) Suihkut

Tasta jo etukateen varoitettiinkin, mutta pitihan se itse kokea ennen kuin asian sisaisti. Eli taalla ei lamminta vetta tule suurimmassa osassa mestoista (tahan asti en ole nahnyt missaan) suoraan vesijohdosta vaan vesi lammitetaan suihkusuuttimessa olevalla lammittimella. Joskus systeemi futaa hyvin (salilla) ja joskus ei ollenkaan (kampilla). Sen lisaksi paine on taysin olematon ja vesi tyyliin putoaa suuttimesta paalle. Joten suihkusaippuoiden huuhtelu vie noin 2min kun pitaa hitaasti kaantyilla ympariinsa :). Kaiken kruunaa lammittimeen kulkevat sahkojohdot, jotka ovat siis noin 10cm paassa vedesta. Repeily oli kohtalaista kun spekuloitiin jatkien kanssa, etta Casa Brancan mielettoman siistissa huvilassa on pakko olla kunnon suihku ja karu totuus paljastui. Espanjan mies Jade tiivisti asian hyvin "How fuckin' rich you have to be to get a proper shower here!". Ensimmaisten asioiden listalla paluun jalkeen on kayda kunnon suihkussa!


Pienista miinuksista huolimatta vilkaisu Helsingin keskustan webbikameraan, niin tietaa etta on oikeassa paikassa.

Ville

Saikutusta

Kuva talta paivalta. Paise oli noin 4x isompi pahimmillaan.


Viime viikolla flunssan ja pikku painonpudotuksen yhteydessa vasempaan jalkaan tullut pikku nappyla tulehtui juuri ennen kisoja. Paatin, etta otan antibiootit vasta kisojen jalkeen ja hoidin nappylaa vain antibioottisella salvalla. Lauantaiaamuna nappyla oli turvonnut hillittomaksi paiseeksi, joka oli aivan helvetin kipea ja todennakoisesti taynna mataa. Kisoissa paise ei hairinnyt, mutta kisojen jalkeen pelkka seisominen kerasi painetta paiseeseen ja sattui sanalla sanoen vitusti.

Paikalliset apteekit ovat onneksi jokaisen kotitohtorin unelma. Tiskille vaan kertomaan mita tarvitaan ja tadit/sedat antaa. Ainoastaan hormooneihin ja vahvoihin kipulaakkeisiin tarvitaan reseptit. Pikainen selvitys tapahtuneesta, jalan vilautus ja kassalle.

Toiveissa oli etta olisin selvinnyt 3 paivan levolla ja pystynyt jo tanaan painimaan, mutta ei talla viela painita. Maanantaina lahti Damon takaisin ausseihin ja tiistaina Jade takasin Espanjaan, joten viela hienompaa on kokkia kampilla itekseen ja puristella mataa jalasta (oh the joy!). Netissa roikkuminen ja tv:n tuijottaminen alkaa jo riittaa, eika tuskaa helpota etta tv:sta tulee BJJ:ta ja MMA:ta jatkuvasti. Tappiomatsin video on luupattu tuhanteen kertaan ja nyt tahtoo paasta treenaamaan!! (Ja ei, en tosiaan laita sita mihinkaan youtubeen :) )

Eilen kuitenkin sain jalasta suurimmat kuonat pois ja paise nayttaa paranevan huomattavasti paremmin. Siita innostuneena olinkin tanaan juoksemassa Parque Villa Lobosissa ja oli kylla loistavaa paasta liikkumaan taas. Samalla yritetaan saada vitivalkoiseen suomipoikaan vahan paikallista pigmenttia. Jalkakaan ei ottanut itseensa vaan jatkaa paranemista. Toiveissa on paasta painimaan huomenna tai perjantaina. Viela kun loytaisin jostain kisat ensi kuulle niin homman saisi taas nousuun. Piis aut!

Ville

Circuita Paulista

Tanaan tehtiin sitten debyytti brassi BJJ-kisaskeneen. Nayttamona oli Ginásio Baby barionen 8 tatamia. Saavuin paikalle noin tuntia ennen oman sarjan alkua ja kaynnissa oli sopivasti mustavoiden sarjat. Tunnelma oli mieleton tiimien huutaessa omilleen, tuomareille ja vastustajan tiimilaisille. Voittajat juhlivat huolella ja suurempia voimia ylakerrassa kiiteltiin kyllastymiseen asti. Hieman toista siis kuin Suomessa.

Puolet omasta keskittymisesta meni kuulutusten vaijymiseen. Talla kertaa kuitenkin kuulutukset kuuluivat hyvin ja meitsin paskalla portugalillakin selvisi milloin oli aika siirtya punnitukseen. Jopa nimi sanottiin suht selkeasti ja kaikki rullasi hammentavan hyvin paikalliseen tyyliin nahden. Nilkassa ollut paise oli tuskaisen kipea aamulla, mutta kunnon teippausten jalkeen se unohtui ja keskittyminen siirtyi itse otteluihin. Paikalliset olivat eurooppalaisiin verrattuina paljon lyhyempia -70kg sarjassa ja kerrankin olin edes melkein saman mittainen kuin muut. Lammittely oli helppoa sikali etta hallissa oli varmasti paalle 30c lamminta ja tilaa ei lammittely alueella juuri ollut.

Ensimmainen ottelu tulikin vastaan suht nopeasti. Tuomari selitti saantoja ja meitsi vastaili "Sim, sim, sim", vaikkei puolet ajasta ollut mitaan hajua mista oli kyse. Vihdoin paastiin itse asiaan. Menin jannua kohti samantien, otin vyosta ja hihasta kiinni ja samalla hetkella kaveri paattikin vetaa guardiin. Sehan sopii mulle. Hetken taistelun jalkeen kaveri yritti epatoivoista inverted-armbaria, jonka kaytin hyvaksi ja ohitin. Knee-on-bellyn kautta mounttiin, jossa hetken kiusasin vastustajaa mukakuristusyrityksilla. Hetken paasta janssoni koitti kaantya, josta avautui paikka selkaan. Selassa sitten hengailin loput 3-4min ja kokeilin noin 6 eri kuristusta, mutta sitkea perkele ei suostunut taputtamaan yhteenkaan. Vihdoin kuului "tempo"-huuto ja ensimmainen matsi oli pulkassa. Pisteista en ole taysin varma, mutta omat laskut ottelun aikana kerasi 17-0.

Taukoa ehti olla noin 15min ja sitten tytto toimitsijapoydalta sanoin, etta ottelisin seuraavana. Ottelu alkoi melko samaan malliin kuin edellinenkin. Heti kun yritti tehda aloitteen pystyssa, kaveri veti guardiin. Talla kertaa guardi oli kuitenkin huomattavasti teknisempi kuin edellisella vastustajalla. Juuri kun aloin saada ottelusta kiinni, kaveri suoritti todella nayttavan elevator sweepin ja siita suoran jatkon jujiin. Ennen kuin ehdin sanoa "vittu!" mielessani, tajusin etta janssoni aikoo myos vieda kaden samalla. Seuraavalla hetkella taputettiinkin jo. Takkiin tuli ja nayttavasti. Sama jannu lopulta voitti koko -70kg sarjan.

Muuten skaboista jai ihan ookoo fiilis. Valmistautuminen oli niin perseesta flunssan ja tulehtuneen jalan takia, etta odotukset eivat olleen korkeat itsellani. Kondis ei kuitenkaan jaanyt ratkaisevaksi tekijaksi vaan tekninen osaaminen. Voiman puolesta tuntui etta pystyn riepottelemaan hyvin taman sarjan jannuja, joten ei muuta kuin lisaa treenitunteja alle ja ensi kerralla mennaan all the way.

Matsin jalkeen jalkaan on sattunut pelkka astuminenkin ja paise on turvonnut huolella. Onneksi antibiootit sai kavelemalla apteekkiin ja nayttamalla jalkaa. Toivotaan ettei tama aiheuta pitkaa taukoa.

Kisavalmistelua

Sunnuntaina vedettiin pitkat sparritreenit ja paalle viela muutama era kisasparria. Paini kulki loistavasti ja fiilis oli loistava ajatellen seuraavan viikonlopun kisoja. Treenien jalkeen siirryttiin Shopping Eldorado nimiseen hillittomaan ostoskeskukseen, josta piti poistaa muutamia tarpeita. Lopulta mukaan tarttui vaikka mita, mutta onneksi juoksukengat ja hiustenleikkuukone saatiin hommattua. Ostoshelvetin jalkeen Adriano ajelutti meita ympari keskustaa ja naytti muutamia nahtavyyksia kuin myos persaukisempia alueita. Keskusta oli kylla vaikuttava naky. Torkean korkuisia firmojen konttoreita, merkkiliikkeita, korttelia myohemmin jengia nukkumassa kadulla patjoilla ja huoria tekemassa diileja tien sivussa. Oli siisti paasta nakemaan keskuskustaa, vaikka toiveissa olikin alunperin treenata viela illalla...

Illalla kun paastin takaisin kampille kavi kuitenkin selvaksi, etta flunssaa puskee. Aamulla oli sitten selvaa ettei sina paivana treenata. Tapahtui perinteiset eli juuri ennen kisoja iskee lentsu ja "kisavalmistelut" menevat vituralleen. Maanantai meni puhtaasti peiton alla tv:ta luuppaillessa. Riemukasta tasta teki se etta piti kuitenkin pitaa huolta etta paino pysyy kurissa ennen kisoja. Tiistaina onneksi paasi sentaan kavelemaan Parque Villa Lobosiin (kuva). Kavely tekikin hyvaa, mutta treenit jatin suosiolla viela valiin.

Tanaan sitten vedettiin aamutreenit ja illalla tekniikkatreenit, joiden jalkeen olo ja paino olivat jo paremmalla mallilla. Torstaina olisi sitten tarkoitus vetaa viimeiset kovat treenit (ja lahes ainoat) ennen kisoja. -70kg-sarjaan "diettaaminen" on ollut hammentavan vaikeaa. Onko paikallinen ruoka liian hyvaa vai onko perati tullut lihasta?? -64kg saattaa kylla jaada historiaan meitsin osalta taman reissun jalkeen :)

Perusviikko

Landella kayminen, liika syominen ja lepaaminen vieraannutti treeneista liikaa. Maanantainatreenipaiva oli kammoa. Olo oli hidas ja painava eika paini oikeen kulkenut. Ennen iltatreeneja kavaistiin Demianin, Adrianon ja kamppisten (Jade ja Damon) kanssa São Paulon pohjoispuolella olevan vuoren paalla luuppaamassa kaupunkia. Oli kohtalaisen pysayttavaa kun kaupunkia riitti horisonttiin saakka ja joka paikasta nousi hillittomia taloja. Kevyesti Helsinkia isompi pitaja.

Tiistaina ja Torstaina Demian otti meidat mukaan MMA-treeneihin Eduardo Tellesin Ninenine Jiu-Jitsu-salille. Sali, joka paljastui erittain siistiksi, sijaitsee lahella keskustaa. Demianin pysty nayttaa parantuneen huomattavasti ja erityisesti alasviennit oli natisti pohjustettu lyonneilla ja potkuilla. Telleksen pysty puolestaan oli lahes yhta hammentavaa ja erikoista kuin miehen mattotyoskentely. Repertuaariin kuului mm. hyppyalapotkuja ja spinning backfisteja. Oli siistia katsoa kun maailmanluokan naamat treenaa. Btw Telleksella oli siisti penthouse samassa talossa kuin sali.

Keskiviikkona kaytiin myos Demianin tontilla, 20min São Paulon ulkopuolella. Tontti oli toistaiseksi pelkkaa sademetsaa ja ymparilla oli suuret suojelualueet, joten talo tulee olemaan lahella luontoa. Naapurien kampista paatellen alue oli todella hyvin toimeentulevien aluetta ja todella kaunista. Demian sanoikin nauttivansa enemman luonnosta kuin kaupungin vilskeesta. São Paulo on kylla sen verran iso ja aktiivinen mesta, etten yhtaan ihmettele.


Muuten ohjelma on pitkalti : aamiainen, aamutreenit, luonas, paivaunet, hengailua, iltatreenit, syomaan, telkkaria/netissa pyorimista, nukkumaan ja aamulla sama uusiksi. Toisaalta paikallisella treenitahdilla ei hirvittavasti enempaa kaipaakaan ja muutama pieni reissu kaupungilla viikossa on tarpeeksi.

Ruokakulttuuri on muuten mieleton Paulossa. Kaikkeen tekemiseen liittyy syomista ja kun syodaan niin silloin syodaan paljon. Onneksi kampan lahella on sushi paikka missa kiintealla 30 realin hinnalla saa tilata kaikkea niin paljon kuin jaksaa. Nain saa syoda paljon, mutta terveellisesti. Takaisin tulen todennakoisesti siina kunnossa ettei -64kg:isiin ole hetkeen asiaa :) .





VILLE

Kuosittautuminen Casa Brancassa

4:n paivan kovan treenaamisen jalkeen akatemian mustavyo Matheus kyseli kiinnostaisiko meita lahtea hanen kotipaikkaan Casa Brancaan. Tietenkin suostuimme ja sovimme lahtevamme perjantai aamuna.
Casa Branca sijaitsee noin 200km pohjoiseen São Paulosta ja on about Porvoon kokoinen mesta.

Tarkoitus oli perjantaina treenata, lauantaina uida, saunoa ja syoda ja sunnuntaina ajaa takaisin. Matkat olivat melko kivuttomia hyvakuntoisten teiden ansiosta ja kahta kaistaa ajettiin kolme autoa rinnakkain.

Paikan paalla todettiin etta Matheuksen perheen kesakamppa on aivan helvetin hieno altaineen ja grillikatoksineen. Altaaseen paasya joutui kuitenkin odottamaan silla olimme luvanneet treenata Matheuksen veljen kanssa. Pikaisen syomisen ja Matheuksen tadin keittamien kahvien jalkeen oli aika katsastaa paikallisen jiu-jitsun taso.















Siirryimme hillittomaan urheilukeskuskompleksiin, jossa ensin vedettiin punttitreeni ja sitten jiu-jitsua paikallisen tiimin kanssa. Tiimi oli aikaisemmin ollut Matheuksen ja hanen veljensa Tavelan(?) Matheus & Tavela Gold Team, mutta kun Matheus siirtyi Brasaan piti nimi muuttaa vain Tavela Gold Teamiksi. 8 hengen treeneissa oli 3 mustavyota ja totta kai gringot laitettiin ottamaan 3 eraa putkeen eri mustavyon kanssa. Murheellistahan se oli. Katalat brassit keksi vasyttaa lankkarit ensin puntilla ja sitten noyryyttivat meita vasyneita parkoja painiessa. Loput pari eraa sai onneksi hyvaa mielta alemmilta vyoarvoilta. Alkava kesakin tuntui treenatessa. Lahti varmaan 3kg tunnin aikana...

Illalla kaytiin paikallisessa menomestassa, joka oli itseasiassa pitseria. Pitsaa, pari binia ja kampille goisaamaan.

Launtaina keskityttiin levyttamiseen ja chillailuun. Sauna lampiamaan ja altaaseen. Mahtavaa. Kolmen tunnin uimisen ja saunomisen jalkeen valmiiseen poytaan syomaan grillisapuskaa ja pelaamaan bilista Matheuksen perheen ja kavereiden kanssa. Kyyti oli myos biliksessa kylmaa.
Pienien paivaunien jalkeen oli taas mentava syomaan. Talla kertaa naapuri kylaan São Jose de Rio Pardoon, joka paljastui hieman isommaksi paikaksi. Hampurilaisia, muutama kalja ja taas oltiin valmiina nukkumaan. Kunnon bilettajia.

Sunnuntaina palattiin freeseina ja hyvin syoneina bakkiin São Pauloon ja pelattiin jo ennakkoon maanantain treeneja. Kaiken sen syomisen jalkeen ensimmaiset treenit tulisivat olemaan helvettia. Ja sita ne myos olivat...

Liikennekoulu Sao Paulo

Adrinano, heppu jonka luona budjaan taalla, on siita asti ku tulin puhunut uudesta autostaan. Eilen oli sitten paiva jolloin auton sai noutaa ja Adriano sumpli miten homma hoidetaan. Matkalla Shopping Villa Lobosiin (kauppakeskus) Adriano keksi kysya "Ville you know how to drive a car?". Johon vastasin etta totta kai osaan. Siitakos riemu repesi Adrianolle "Good, good, then you drive this car to my place and I'll drive the new car!". Tassa vaiheessa piti viela tsiigata ulos takapenkilta ja varmistaa millaisesta liikenteesta oli kyse. "No way man. The traffic here is crazy", totesin. Hetken pyytelyn ja inttamisen jalkeen koko auto yllytti meitsia ajamaan. Seuraavaksi huomasinkin luvanneeni hoitaa homman, silla ehdolla etta Rafinha tulee meitsin kyydilla etten eksy tai kuole yksin.

Se mika paikallisessa liikenteessa on erikoista on etta vaikka autoja on aivan helvetisti (siis oikeasti aivan helvetisti), niin homma rullaa yllattavan tehokkaasti. Pitkalti sen takia, etta punaisiin valoihin ei pysahdyta ellei oikeasti ole pakko. Stop-merkit ohitetaan poikkeuksetta pysahtymatta. Kaistaviivoja kaytetaan arvioimaan monta autoa suunnilleen mahtuu samaan suuntaan (Adrianon bravuuri on ajaa kaistaviivan paalla jos liikenne sen salliin) . Jalankulkijoille ei todellakaan pysahdyta antamaan tilaa. Kaikki tietysti on saestetty aanitorvilla ja autojen valissa pujottelevilla moottoripyorilla. Tahan sitten Suomipojan pitaisi menna pikkuisella Volkswagenilla tutustumaan. Tietenkin kello oli 16.00 ja liikennetta niin perkeleesti.

Rafinha parka oli jo peloissaan ennen kuin auto edes liikui. Tarpeeksi royhkealla tyylilla ja Adrianon perassa kiinni roikkumalla ajaminen kuitenkin sujui melko mallikkaasti. Tietenkin Adriano ajatti meidat pikkukatuja pitkin jonkin todella persaukisen pienteollisuusalueen lapi, joka oli taynna kodittomia. Kelasin joka kerta kun joutui pysahtymaan etta kohta joku lavayttaa sivuikkunan AK:lla sisaan ja ryostaa meidat :). 10 minuutin ajon jalkeen ajaminen alkoi olemaan itseasiassa melko mukavaa ja riemukseni hiffasin tuntevani jo lahiseutua aika hyvin. Perilla muistin etta olin aiemmin jattanyt ajokortin matkalaukkuun silta varalta ettei kaikki henkkarit mene kerralla jos lompakko lahtee. Tama olisi varmasti ollut mukava selittaa jos poliisi olisi pysayttanyt.

Mita hommasta jai kateen? Usko siihen etta taalla liikenne olisi helvetin paljon tukkoisempaa jos kaikkia saantoja noudatettaisiin niinkuin Suomessa. Taalla ei nae vihaisia kuskeja (ainakaan viela ei ole tullut vastaan) vaikka kiilattaisiin eteen tai ajettaisiin ohi keskiviivaa myoten valoissa. Kaikessa kaoottisuudessaan ja alyttomyydessaan se sopii tahan kaupunkiin taydellisesti.

VILLE

Treenia, Treenia

Torstain treeneista selvittyani ja unimaratonin nukuttuani oli edessa perjantain harjoitukset : 11.30 lukkopaini ja 19.30 BJJ. Molemmat treenit oli lopulta vapaata sparria (iltatreenit piti olla ohjatut, mutta vetaja jai auttamaan Demiania venyttelyssa). Kevyen omatoimisen lammittelyn jalkeen otettiin eria ilman kelloa. Kyyti oli kylla kylmaa parin ruskea- ja mustavyon kyydissa. Kavereiden herkkyys pienimpiinkin liikkeisiin on kasittamatonta. Viela murheellisempaa on 8 minuutin turpasaunan jalkeen kuulla "Very good jiu-jitsu, very good" :) . Tempo on kova ja suurimpana erona Suomeen tuntuu olevan selkea tekemisen ja lepaamisen rytmi. Ensin rajahdetaan johonkin suoritukseen, otetaan positio ja jaadaan hetkeksi lepailemaan ja vaijymaan seuraavaa iskua. Muitten sinivoiden kanssa painiminen on ollut tasaista.

Tama viikonloppu on menty todella kevyesti. Lauantaina kavin venyttelemassa noin 45 minuuttia, noudattaen kaikkien Brasilian kavioiden ohjetta ottaa alussa rauhassa vaikka tuntuisi etta jaksaa vetaa kahdet treenit joka paiva. Ensi viikolla pikkuhiljaa ruvetaan nostamaan tahtia kun jetlagit ja pahin kulttuurishokki alkaa hellittaa.

Treeneja ennen ja niiden jalkeen ollaan muutaman kerran kayty syomassa açaita, marjaa jota nautitaan pirtelomaisena mehuna tai soseena. Etukateen kehuja kuulleena odotin innolla sen syomista, enka pettynyt. Torkean hyvaa. Ehka lahimpana vertauskohteena harmalaiselle on mustikka. Tata pitaisi ehdottomasti saada Suomeen. Ruoka on muutenkin taalla todella hyvaa ja melko edullista. Buffet tyylisia ruokapaikkoja on pilvin pimein ja hinnat ovat kohdillaan. Paino on, hyvasta ruuasta huolimatta, pysynyt aikalailla samoissa kuin lahtiessa. Tosin punnitus tapahtuu paikallisessa apteekissa, koska Adrianon kampilla ei vaakaa ole, mika vaikeuttaa painon tarkempaa seuraamista.

Jatketaan...

VILLE

Perilla ollaan!

Matka alkoi lupaavasti kun lentokentalla kuulutettiin, etta Frankfurtin lento on myohassa siella vallitsevan saan takia. Vajaa tunti myohassa paastiin kohti Frankfurtia ja lopulta saatiin sen verran otettua kiinni etta perilla oltiin noin 45 minuuttia alkuperaisesta. Paskan laskeutumisen jalkeen tykitin Lufthansan transit-tiskille missa kukaan ei puhunut kunnolla englantia eika suostunut tekemaan check-in:ia jatkolennolle. Sen verran sain ohjeita etta lopulta loysin portille, josta jatkolento Pauloon lahti. Pitkan check-in jonon jalkeen virkailija ilmoittaa ettei voi ottaa minua lennolle ellei paluulippu ole 3kk paasta (omanihan oli 30.7.09 :) ). Ehdin ajatella etta tahan se nyt jaa ja saan etsia hotellin ja ruveta selvittamaan asiaa. Lopulta kuitenkin parin puhelun jalkeen kaikki olikin OK ja sain boardarit. Lento meni suurinmilta osin valvomiseksi, mutta meni silti hammentavan nopeasti.

Perilla Paulossa oli mukavaa vaihtelua istumiselle kun jonotti 1,5 tuntia rajatarkastukseen ja matkatavaroiden noutoon. Sain tekstarin Samarilta etta taksikuski odottelisi minua terminaalin McDonald´sissa. Reilun 1,5 tunnin odottelun jalkeen paatin, etta koska taksikuskia nay ja Demian ei vastaa puhelimeen, otan oman taksin, kerron osoitteen ja toivon parasta etta kuski tietaa mihin mennaan. Puolessa valissa matkaa Demian onneksi soitti ja kertoi kuskille kunnon ohjeet. Tuntia myohemmin kapusin Demianin salin portaita ylos. Perilla. Viimeinkin.

Ensimmaiset treenit oli noin 20 minuutia siita kun saavuin ja paatin liittya mukaan sillakin riskilla etta olin nukkunut noin 4 tuntia ja todella kuiva lennon jaljilta. Treenit kuitenki kulkivat omalla painollaan ja turpaan tuli niin purppura-, ruskea- kuin mustavyolta. Hieno fiilis. Siita syomaan ja sitten Adrianon kampille lepaamaan ennen illan treeneja.

Nukkuttuani 2 tuntia paivaunia kavi selvaksi etta nyt taytyy ottaa nukkumisia kiinni, joten ilmoitin kamppikselleni Damonille etten tule iltatreeneihin vaan nukun univelat pois. Hyvin nukuinkin silla mentyani paivalla klo 14 nukkumaan, herasin seuraavana aamuna klo 9. Tanaan treenattiin vapaat painit aamulla ja nyt lepaillaan illan treeneja varten.

Kyllahan tahan elamanrytmiin voisi tottua!

VILLE