Demian on yrittänyt patistaa jengiä viemään gringot rannalle jo monta kuukautta, mutta tähän asti kaikki puheet oli jäänyt puheiksi. Viime lauantaina kuitenkin tuli äkkilähtöehdotus Maresiakseen, jossa Marcelolla on pieni surffiboksi. Marcelo on neljänkympin holleilla oleva pankkivelho, bjj-mustavyö ja viikonloppusurffari, joka oli selkeästi kotonaan rannalla ja vedessä. Harvoin törmää menestyvään uraihmiseen, joka haluaa lähteä katsomaan kun jengi skeittaa poolissa :D.
Reissuun lähdettiin lauantai-iltana ja tuttuun tapaan puolet matka-ajasta meni Sao Paulosta ulos pääsyyn, sillä liikenne oli vaihteeksi tukossa. Perille päästyä vietiin kamat kämpille ja suunnattiin baariin parille. Kaikkien hehkuttama Serena-yökerho oli suljettu, joten poikettiin pieneen baariin lähistöllä. Parin bissen ja yhden mielettömän hyvän Caipirinhan jälkeen oli kaikki kuitenkin valmiita goisaamaan, joten palattiin kämpille.
Marcelon surffikämppä on noin 200m rannasta eli rannalle meno oli kuin menisi takapihalle. Ranta on noin 3km mittainen, vuoriston ympäröimä, poukama. Vastaavia biitsejä on koko rannikko täynnä ja Marcelon mukaan Maresias ei ole se kaikkein kaunein, mutta paras ranta surffata. Omaan silmään mesta näytti täydelliseltä. Paikallisia kylässä ei hirvittävästi ollut, mikä ilmeni maanantaina kun muut olivat jo palanneet Sao Pauloon ja ranta oli kokolailla meidän. Aurinkotuolissa maatessa ja merelle pällistellessä tuli mietittyä miten kaukana kotoa sitä on ja miten helvetin hienossa mestassa. Päivä meni näyttävästi auringossa levittäessä, vedessä lilluessa ja, kyllä, bikinityttöjä pällistellessä. Illalla käytiin syömässä ja sen jälkeen auringonpolttamat gringot oli valmiita goisaamaan. Que vida boa!
Seuraava päivä mentiin pitkälti samalla kaavalla. Surffausta tuli kokeiltua ja todettua sen olevan vähän helvetin vaikeaa, mutta ainakin yksi aalto täällä pitää surffata ennen Suomeen paluuta! Rannalla levitetyn päivän jälkeen oli aika lähteä takaisin sorvin ääreen Sao Pauloon. Paluumatka taittui huomattavasti nopeammin kun ei ollut pimeää ja pystyi näkemään mielettömän kauniin vuoristotien. Taas kerran kuitenkin aikaa tuhrautui ruuhkassa Paulon päässä.
Melkein puoli vuotta tuli täyteen ennenkuin pääsin rannalle täällä :D. Nyt on postikorttimaisemat nähty ja toivottavasti niihin pääsee vielä monta kertaa takaisin. Olisi liian täydellistä jos samankaltaisessa mestassa olisi vielä korkeatasoista jiu jitsua. Tosin en tiedä mitä treenaamisesta tulisi tollaisessa mestassa... Piis aut
1 kommentti:
Ei pöllömpiä kinkkuja :-D
Joo meitsiki kokeili surffausta Costa-Ricassa, ei se ihan helppoa ollu :-D
Lähetä kommentti