No niin, vihdoin ja viimein sai tämänkin vuoden kisaamisen avattua. Ilmottautuminen näihinkään kinkereihin ei ollut kovin helppoa, mutta muutaman sähköpostin jälkeen saatiin hommat selvitettyä kisajärkkärin kanssa. Ensi viikon Paulistoihin (osavaltion avoimet) on onneksi ilmottautuminen jo hoidettu, joten ei tarvitse jännätä paikan päällä pääseekö ottelemaan vai ei :).
Vaikka kisojen järjestelyt oli etukäteen umpi perseestä, paikan päällä kaikki futasi enemmän kuin hienosti. Ottelijoille oli jopa pöytä täynnä hedelmiä ja jäissä olevia vesipulloja, muutenkin tuntu, että kisajärjestäjä yritti panostaa kisojen ulkoasuun ja sujuvuuteen.
Ekassa matsissa vastassa oleva kaveri vaikutti ulkosesti ihan kovalta. Pystyssä kaveri keskitty lähinnä tönimään päästä, tökkimällä sormilla naamaan, mikä hieman vitutti. Hetken pääpainin jälkeen kaveri yritti giljotiinia ja veti guardiin. Kuristus oli puolikas ja helppo purkaa. Ohittaessa kaveri sukelsi underhookkeineen sopivasti kotkalaiseen, joten suljin sen ja olin jo melko saletti, että homma on paketissa, mutta kaverin käsi oli sen verran hyvin etten saanut koko paino kuristukseen. Hetken korjailun jälkeen ajattelin pitää kuristuksen ja vetää guardiin, jotta kuristus kiristyisi. En kuitenkaan saanut jalkoja kaverin selän päälle ja kuristus meni vituiksi. Kaivoin samantien toisen jalan ulos triangelia varten. Kerranki onnistuin kontrolloimaan kaveria sen aikaa, että sain mun onnettoman lyhyet koivet suljettua ja hetken rimpuilun ja ylösnousemisen jälkeen kaveri joutui taputtamaan. Ensimmäinen triangelivoitto viimeinki (ja toinen guardi lopetus ever).
Toiseen matsiin vastaan tuli tuore jannu, joka oli saanu suoran paikan toiselle kierrokselle. Ottelua odotellessa silmään pisti jannun muay thai-paita ja lajiin sopiva pitkä/laiha-fysiikka. Matsissa ei kauan nokka tuhissut. Janssoni shoottasi kaula edellä mun käteen, joten pyörähdin selän puolelle vedin jannun mukaan, käsi kaulan ympäri ja hookit sisään. Kaverin puolustus oli huitoa käsillä joka suuntaan pari sekunttia ja sitten taputtaa. Ei tainnut kaveri olla ihan oikeassa paikassa vielä. No, saipahan kerrankin nopean voiton.
Kolmanteen matsiin tiesin jo kenen matsia seurata. Hintelä 16-kesänen jannu teki nopeaa jälkeä molemmista matseistaan. Kaveri veti aina halfguardiin, jota moni tekee myös Demianin salilla. Fiilis oli ihan luottavainen, sillä tätä positiota on tullut veivattua paljon päältä. Ja niinhän siinä kävi, että ennenkuin ehdin kissaa sanoa niin jannu oli alla halffissa :). Päällä oli kuitenkin hyvä fiilis ja tuntui, että kaveri ei saa sweeppiä aikaiseksi. Kerran oli ohitus melkein valmis ja mounttikaan ei jäänyt kauas. Ohitusta yrittäessä kuitenkin mokasin jättämällä jalan pystyyn jolloin sweeppi oli tarjolla ja jasoni tarttui tilaisuuteen. Selältään yritin yhtä sun toista, mutten saanut mitään loppuun saakka. Sweeppi oli lähellä ennen loppua, mutta jälleen kerran tuli todistettua miten nopeasti aika kuluu kun on tappiolla. Takkiin tuli 2-0 ja vitutti huolella, sillä liika rauhallisuus ja rentous kostautui. Finaalissa sama poikanen kuristi vastustajansa reilussa minuutissa, joten pronssi oli mun.
Matsin jälkeen kun juttellessa selvisi, että hepun faija on mustavyö ja on koulinut junnua viitisen vuotta. Ja sen kyllä huomasi, fyysinen ylivoima oli ainoa asia mikä meitsin vei noinkin pitkälle matsissa. Teknisesti tämä junnu oli selkeästi parempi.
Viikon päästä taas!
Ville
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti