Halffia, halffia...

Viime viikon kampilla hajoilun ja loputtoman tv:n katselun jalkeen kinttu on taas kuosissa ja on aika palata sorvin aareen. Maanantaina olikin riemu rajaton kun paasi treenaamaan kunnolla. Kuun lopussa on kuulemma lukkopaini versio Paulistoista, joten seuraavat kisatkin on tiedossa.
Kiva paasta ottelemaan subbaria, silla ainakin treeneissa on tullut sellainen mielikuva, etta sita ei taalla moni tykkaa treenata ja erityisesti jalkalukot tuntuvat yllattavan monia todella hyvia jannuja. Ja meitsi ei tosiaan ole mikaan jalkalukkovirtuoosi. Painoakin on sopivasti ettei tarvitse menna alipainoisena kisaamaan. Taman viikon lahtopaino oli nimittain 73,4kg ja sarja kisoissa pitaisi olla 67kg :).

Tanne tullessa oli tiedossa etta joutuu ehka opettelemaan paremmaksi guardipelaajaksi. Alussa kun vauhti oli viela Suomen tahdissa tuntui, etta paikalliset kavelee ohi mun guardista. Nyt kuukauden jalkeen on selvaa, etta suurin aukko omassa alta pelaamisessa on half-guard. Adriano haukkuikin sen susipaskaksi ja sen jalkeen on kayty lapi teoriaa, katsottu tekniikka dvd:ta seka hiottu paria juttua noin tuhat kertaa. Nyt alkaa hommaan tulla jonkinlainen tatsi ja omalle kropalle sopivat liikkeet alkaa loytya. Pikkuhiljaa siita saattaa viela tulla sellainen positio, johon voi luottaa. Sanoin kylla Adrianolle, etta treeneissa suostun vetamaan halffiin ja pelaamaan siita, mutta matsissa sita et tule viela hetkeen nakemaan jos vain siihen pystyn vaikuttamaan. Sen verran parempi olen paalta tappelemaan.

Kisoihin varmaan lahdetaan alustavasti suunnitelmalla: alasvienti, guardista halffiin, siita haetaan kotkailaista/ohitusta sen avulla, mounttiin, selkaan ja sielta odotellaan virhetta vastustajalta tai otetaan pistevoitto. Jos joudun selalleni haetaan jalkalukkoja niin perkeleesti.
Nain siis mielikuvissa. Katotaan mihin riittaa. Aikaa on onneksi viela parantaa monia asioita ja tuntuu, etta kehitysta tapahtuu joka viikko... Jatketaan...