Perilla ollaan!

Matka alkoi lupaavasti kun lentokentalla kuulutettiin, etta Frankfurtin lento on myohassa siella vallitsevan saan takia. Vajaa tunti myohassa paastiin kohti Frankfurtia ja lopulta saatiin sen verran otettua kiinni etta perilla oltiin noin 45 minuuttia alkuperaisesta. Paskan laskeutumisen jalkeen tykitin Lufthansan transit-tiskille missa kukaan ei puhunut kunnolla englantia eika suostunut tekemaan check-in:ia jatkolennolle. Sen verran sain ohjeita etta lopulta loysin portille, josta jatkolento Pauloon lahti. Pitkan check-in jonon jalkeen virkailija ilmoittaa ettei voi ottaa minua lennolle ellei paluulippu ole 3kk paasta (omanihan oli 30.7.09 :) ). Ehdin ajatella etta tahan se nyt jaa ja saan etsia hotellin ja ruveta selvittamaan asiaa. Lopulta kuitenkin parin puhelun jalkeen kaikki olikin OK ja sain boardarit. Lento meni suurinmilta osin valvomiseksi, mutta meni silti hammentavan nopeasti.

Perilla Paulossa oli mukavaa vaihtelua istumiselle kun jonotti 1,5 tuntia rajatarkastukseen ja matkatavaroiden noutoon. Sain tekstarin Samarilta etta taksikuski odottelisi minua terminaalin McDonald´sissa. Reilun 1,5 tunnin odottelun jalkeen paatin, etta koska taksikuskia nay ja Demian ei vastaa puhelimeen, otan oman taksin, kerron osoitteen ja toivon parasta etta kuski tietaa mihin mennaan. Puolessa valissa matkaa Demian onneksi soitti ja kertoi kuskille kunnon ohjeet. Tuntia myohemmin kapusin Demianin salin portaita ylos. Perilla. Viimeinkin.

Ensimmaiset treenit oli noin 20 minuutia siita kun saavuin ja paatin liittya mukaan sillakin riskilla etta olin nukkunut noin 4 tuntia ja todella kuiva lennon jaljilta. Treenit kuitenki kulkivat omalla painollaan ja turpaan tuli niin purppura-, ruskea- kuin mustavyolta. Hieno fiilis. Siita syomaan ja sitten Adrianon kampille lepaamaan ennen illan treeneja.

Nukkuttuani 2 tuntia paivaunia kavi selvaksi etta nyt taytyy ottaa nukkumisia kiinni, joten ilmoitin kamppikselleni Damonille etten tule iltatreeneihin vaan nukun univelat pois. Hyvin nukuinkin silla mentyani paivalla klo 14 nukkumaan, herasin seuraavana aamuna klo 9. Tanaan treenattiin vapaat painit aamulla ja nyt lepaillaan illan treeneja varten.

Kyllahan tahan elamanrytmiin voisi tottua!

VILLE